Monella lapsella on pienenä haaveita erilaisista ammateista ja asioista, joita haluaa tehdä isona. Usein nämä haaveet vaihtuvat toisiksi kun ikää tulee lisää. Toisinaan kuitenkin lapsesta tulee isona juuri se mitä hän pienestä pitäen on halunnut. Kuinka vanhempi voi tukea lasta tulevaisuuden haaveiden toteuttamisessa?
Usein käy niin, että astronautiksi haluavasta pikkupojasta ei tullutkaan astronauttia vaan jotain muuta. Lääkärin ammatista pienenä haaveilevasta saattaa kuitenkin tulla juuri lääkäri, jos halua on niin paljon, että päämäärää kohti jaksaa puskea määrätietoisesti. Millaisesta ammatista lapsesi haaveilee ja uskotko, että hänestä saattaa sellainen mahdollisesti tulla?
Välillä lapsesta näkee todella selvästi mihin hänen mielenkiintonsa suuntautuu. Lapsi saattaa suhtautua intohimoisesti esimerkiksi johonkin tiettyyn kouluaineeseen, joka antaa osviittaa siitä, mihin suuntaan hän mahdollisesti lähtee pyrkimään tulevaisuudessa. Usein tähän vaikuttaa onnistumisen kokemukset. Jos lapsi esimerkiksi on hyvä matematiikassa ja häntä kehutaan hänen saadessaan hyviä arvosanoja kokeista, hän kokee mielihyvää menestyksestään. Mielihyvä kannustaa häntä opiskelemaan ahkerammin, koska hän mielellään haluaa jälleen kuulla vanhemmiltaan ja muilta ympärillä olevilta, kuinka taitava hän on.
Aivojen palkitsemisjärjestelmä on voimakas motivaattori pienelle koululaiselle. Joskus vanhemmat kuitenkin ottavat lapsen koulunkäynnin liian vakavasti, tai siirtävät pahimmassa tapauksessa omia toiveitaan ja kunnianhimoaan lapseen, jolloin lapselle saattaa alkaa kasautua kohtuutonta painetta. Jos opiskelu ei enää tunnukaan hauskalta ja positiiviselta asialta, vaan alkaa aiheuttaa stressiä lapsen yrittäessä saavuttaa vanhempien hyväksyntä ja heidän asettamansa päämäärät, tällä saattaa olla päinvastainen efekti. Lapsi saattaa jopa menettää mielenkiintonsa kyseistä ainetta kohtaan kokonaan.
Vanhempien tuki ja kannustus on ensiarvoisen tärkeää lapselle erityisesti hänen ensimmäisen vuosikymmenensä aikana ja toki myös sen jälkeen. Vanhempien kannattaa tarkkailla herkällä silmällä mitkä ovat juuri heidän lapsensa aidot mielenkiinnon kohteet ja rakkaudella kannustaa lasta siihen suuntaan, johon tämä luontaisestikin haluaisi mennä.
Harrastukset ovat tässä myös hyvä esimerkki. Pakottaminen vaikkapa harrastuksen pariin, johon lapsi on jo itse menettänyt mielenkiintonsa, ei usein kannata. Toki kaikilla lapsilla on päiviä, jolloin ei jaksaisi lähteä treeneihin, vaikka lajiaan rakastaisikin. Tällöin vanhempien kannustus on tärkeää. Jos lapsi kuitenkin pidemmän aikaa systemaattisesti ei haluaisi mennä harjoituksiin, on syytä istua alas ja jutella yhdessä lapsen kanssa mitä hän todella haluaisi tehdä. Joskus harrastuksen lopettaminen on oikea päätös, vaikka lajia olisi harrastanut vuosikausia. Vanhempien ei tällaisessa tilanteessa kannata syyllistää lasta.
Mitään asiaa ei kannata tehdä vain koska “sitä on aina aiemminkin tehnyt”. Motivaation ja syiden tulisi löytyä muualta. Vanhemmat ovat avainroolissa tukemaan lastaan löytämään juuri ne suunnat elämässään, jotka hänestä aidosti tuntuvat hyvältä.
Teksti: Sonja
