Aamulehden mukaan syyhytapauksia on havaittu nyt ennätysmäärä.
Syyhypunkin aiheuttama kutiseva ihottuma on inhottava vaiva, johon on kuitenkin onneksi olemassa toimivat lääkkeet. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kertoo, että syyhypunkkeja tavataan ihmisen lisäksi myös eläimillä kuten ketuilla, kissoilla ja koirilla. Eläinten syyhypunkit eivät kuitenkaan tartu herkästi ihmiseen tai päinvastoin, ja silloin kun näin käy, ne aiheuttavat korkeintaan lieviä ja itsestään paranevia oireita.
Syytä siihen, miksi ihmisten syyhypunkit ovat taas levinneet aiempaa nopeammin, ei tiedetä varmaksi. Se kuitenkin tiedetään, että syyhyn aiheuttaa alle puolen millimetrin pituinen hämähäkkieläimiin kuuluva syyhypunkki (Sarcoptes scabiei), joka leviää ihmisestä toiseen läheisen kosketuksen kautta.
Tartuntaan saamiseen riittää yksikin punkkinaaras, mutta esimerkiksi kättely tai muu lyhyt kosketus ei yleensä aiheuta punkin siirtymiseen henkilöstä toiseen, Terveyskirjaston sivuilla kerrotaan. On hyvä kuitenkin tiedostaa, että tartunta voi levitä myös syyhyä sairastavan lakanoista tai vaatteista, sillä punkkinaaras elää 1–2 vuorokautta ihon ulkopuolellakin. Terveyskirjaston mukaan tämä tartuntatapa on kuitenkin harvinaisempi kuin punkkien leviäminen ihmisestä toiseen läheisessä kontaktissa sairastuneen kanssa.
Naaras munii ihon alle
Kutinan aiheuttava punkkinaaras elää ihmisen ihossa yhdestä kahteen kuukautta, mikä aikana se munii ihmisen ihon sarveiskerrokseen. Kuoriutuneet toukat ovat jälleen sukukypsiä jo kahdessa viikossa. Kutina ja muu oireilu alkaa ihmisellä yleensä kolmen-kuuden viikon kuluessa tartunnan saamisesta. Uusintatartunnoissa oireilu alkaa jo yhdessä tai muutamassa päivässä.
THL:n mukaan syyhyn tarttumiseen vaaditaan toistuva tai intensiivinen kontakti, kuten samassa taloudessa asuminen tai yhdyntä eikä syyhy yleensä tartu pelkästä nopeasta hipaisusta tai kosketuksesta.
Kun tartunta on saatu, alkaa syyhypunkki kaivaa munimiseen tarkoitettuja käytäviä yleensä uhrin sormien väleihin, ranteisiin, kyynärtaipeisiin, kainaloihin ja genitaalialueelle. Pikkulapsilla käytäviä voi ilmestyä myös jalkapohjiin.
Selkein syyhytartunnan oire on Terveyskirjaston mukaan kova kutina, joka pahenee etenkin iltaisin. Tartunnan saaneen vartalolle ja raajoihin ilmaantuu myös voimakkaasti kutisevia, punoittavia näppylöitä sekä vesirakkuloita. Jos näppyjä raapii, voivat ne tulehtua, mikä vaikeuttaa oikean diagnoosin tekemistä entisestään.
Kaikki pesuun
Nykyisin syyhyn hoitoon on saatavilla sekä voidemainen itsehoitovalmiste että tablettina otettava reseptilääke. On erittäin tärkeää, että kaikki samassa taloudessa asuvat henkilöt hoidetaan yhtä aikaa, vaikka kaikilla ei olisikaan oireita.
Kun lääkehoito on tehty, on myös koti siivottava tarkasti, jotta punkit ja niiden munat saadaan varmasti tuhottua kaikista huoneista. Ensimmäiseksi kaikki patjat, tyynyt ja peitot imuroidaan erittäin huolellisesti ja sen jälkeen peteihin vaihdetaan puhtaat vuodevaatteet. Kovalla pakkasella talvisaikaan peitot ja patjat voi viedä myös ulos tuulettumaan, THL ohjeistaa.
Tämän jälkeen kaikki vaatteet ja vuodevaatteet pestään vähintään 60 lämpöasteessa pesukoneessa tai vaihtoehtoisesti suljetaan umpinaiseen muovisäkkiin vähintään kolmen vuorokauden ajaksi, jolloin punkit eivät pääse leviämään ja ehtivät kuolla ilman ihmisisäntää.
Syyhypunkit voi tappaa niin ikään pakastamalla kaikki kodin patjat, tyynyt ja tekstiilit vähintään -20°C lämpötilassa ainakin yhden vuorokauden ajan. Tätä nopeammin punkkeja ei saa pakkasessakaan kuolemaan. Ja vaikka kokonaishoito onnistuisikin, voi kutina silti jatkua iholla vielä muutaman viikon, THL ohjeistaa.
Tutkimusten mukaan syyhyä esiintyy Suomessa päiväkodeissa, kouluissa, vanhainkodeissa ja laitosolosuhteissa pitkäaikaispotilaiden osastoilla. Sen yleisyyttä ei tarkasti tiedetä, mutta tartuntatahti näyttää asiantuntijoiden mukaan nyt kiihtyneen. Syyhyä tavataan yleisestikin eniten juuri kylminä (talvi)kuukausina.
Jos lapsella tavataan syyhyn oireita, tulee asiasta ilmoittaa heti päiväkotiin ja/tai kouluun, THL ohjeistaa.
Lähteet: THL, Terveyskirjasto, Aamulehti
Teksti: Petra
