Ruokolahden koulun kuvataiteen opettaja, kuvataidekasvattaja Pauliina Rouhiainen kertoo koulun savitöiden olevan luovaa työtä joiden hienous on siinä, ettei sen tarvitse jäljitellä jo olemassa olevaa. Savityöt opettavat paljon myös kaikkea muuta.
Rouhiaisen mukaan savi opettaa ihmiselle nöyryyttä työn alusta loppuun asti. Kuvataidekasvattaja muistuttaa, että koska savi on luonnontuote, sen käyttäytymistä ei voi aina ennustaa. Siksi osa savitöistä halkeaa uunin kuumuudessa, ja jos savityö säilyisikin uunissa ehjänä, se voi rikkoontua myöhemmin.
-Sellaisetkin kokemukset ovat opettavaisia, sillä ihminen joutuu pohtimaan omaa kiintymystään esineeseen ja sitä, mikä ylipäänsä on ihmisen hallittavissa ja merkityksellistä, Rouhiainen tiivistää Maaseudun Tulevaisuuden artikkelissa.
Sotkuopetusta niille jotka eivät pääse edes leipomaan kotona
Savitöiden moninaisuus kiehtoo ja tarjoaa virikettä monille aisteille. Kaikki lapset eivät välttämättä ole ennen tunteneet kostean saven tuoksua nenässään ja sen tuntua käsissään.
”Ylipäänsä käsillä tekeminen on hirvittävän tärkeää vastapainoa, sillä yhä isompi siivu elämästä kuluu erilaisten näyttöjen ääressä”, Rouhiainen sanoo.
Savitöissä saa myös sananmukaisesti laittaa kädet saveen. Rouhiaisen mukaan lapset eivät välttämättä pääse muualla sotkemaan luvallisesti, sillä kaikki eivät pääse edes leipomaan kotona.
”Paljon maalausta ja sotkemista, hulluttelua, epäonnistumisia, vahinkoa ja sattumaa”
Kuvataiteilija Mari Arvinen pitää lapset etusijalla järjestäessään rahoitusta sellaisille kouluille, jossa ei ole rahaa järjestää työpajoja. Lähteen mukaan Arviselle myönnettiin Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Savon voimin vuonna 2016 24 000 euron apuraha ”taiteelliseen työskentelyyn ja nuorten työpajojen järjestämiseen”.
Arvisen ajatuksena on laatia ”Marin paletti”, josta koulut voivat valita sopivat kurssit. Paletin sävyt ovat Arviselle ominaisia:
– Paljon maalausta ja sotkemista, hulluttelua, epäonnistumisia, vahinkoa ja sattumaa, kertoo Arvinen.
Tärkeää Marille on myös materiaalien laatu. Arvinen tietää, että aivan liian usein lapsille tarjotaan kuivuneita tusseja ja katkeilevia hailakoita puuvärejä.
– Haluan, että lapset saavat parhaat paperit ja parhaat maalit. He ansaitsevat ne.
Aivan kuten Rouhiainen, molemmat arvostavat materiaalin laadukkuutta ja merkitystä lasten kuva- ja käsitaidekasvatuksessa.
