Jos on lapsuudenkodissaan oppinut käyttämään tietynlaista kieltä, tämä ei vielä kerro mitään ihmisen muista ominaisuuksista. Silti usein ollaan totuttu ajattelemaan, että on tietyllä tavalla “fiksun ihmisen” merkki, jos joka toinen sana ei ole v-alkuinen. Kuinka helppoa lapsen on opetella pois runsaasta kirosanojen käytöstä, jos hänen perheessä tai kaveripiirissä on käytetty lähes yksinomaan tällaista kieltä? Onko edes tarvetta opetella pois tällaisesta tyylistä?
Jos ei itse käytä paljon kirosanoja arkipuheessaan, voivat muiden käyttämät kirosanat kalskahtaa korvaan ikävästi. Jos itse ei käytä tietynlaista kieltä, saattaa helposti suhtautua ennakkoluuloisesti ihmisiin, jotka puhuvat toisella tavalla kuin mihin itse on tottunut.
Jokaisella on toki oikeus olla juuri sellainen kuin on, eikä itseään pidä pyrkiä muuttamaan muita miellyttääkseen. Samaan aikaan omalla käytöksellä ei kuitenkaan pitäisi tarpeettomasti loukata muita. Esimerkiksi työpaikalla sellaiset ihmiset, jotka eivät itse käytä kirosanoja, saattavat kokea hyvin epämiellyttävänä ja negatiivisena, jos heidän kanssaan keskusteleva kollega jatkuvasti kiroilee, puhumattakaan siitä, että kiroilu kohdistuisi heihin.
Paljon kiroileva lapsi voi aikuisena olla eriarvoisessa asemassa suhteessa muihin esimerkiksi työmarkkinoilla
Yhteiskunnassa on yleisesti hyväksytty tietynlaiset normit kielenkäytön suhteen. Jos lapsi oppii kotonaan puhumaan siten, ettei hän sovi tähän normiin, hän on tietyllä tavalla heikommassa asemassa kuin sellaiset henkilöt, jotka ovat oppineet tavanomaisemman kielenkäytön kotoaan. Kohteliaasti ja ystävällisesti puhuvaa ihmistä usein arvostetaan enemmän kuin epäkohteliasta kiroilijaa. Vaikka kuinka olisi tärkeää sallia jokaisen olla sellainen kuin on, tällaiset kirjoittamattomat säännöt vaikuttavat kaikissa tilanteissa, joissa on ihmisten välistä kanssakäymistä.
Jos vanhemmat ovat omassa lapsuudenkodissaan oppineet tietynlaisen kielenkäytön, on heidän ymmärrettävästi vaikeaa aikuisena puhua toisella tavalla. Tällöin heidän lapsensa helposti omaksuvat heidän puhetapansa. Sama pätee myös muihin käytöstapoihin. Lapsi oppii toimintatapansa yhteiskunnassa lapsuudenkodissaan.
Muutos on kuitenkin aina mahdollinen, vaikka olisi pienestä pitäen oppinut toimimaan tietyllä tavalla. Jos näin ei olisi, maailmassa ei tapahtuisi minkäänlaista positiivista kehitystä. Jos vanhempi on omassa lapsuudenkodissaan oppinut kiroilemaan ja on käyttänyt kirosanoja runsaasti koko aikuisikänsä, hänen on täysin mahdollista tehdä päätös lastensa syntymän jälkeen, että oma kielenkäyttö muuttuu lapsen takia.
Toki voi olla haastavaa omaksua toisenlaista puhetyyliä, jos aina on puhunut tietyllä tavalla, mutta kun motivaattori on riittävän suuri, vaikeatkin asiat ovat mahdollisia. Jos vanhempi toivoo, ettei hänen lapsensa joka toinen sana ole v-alkuinen myös aikuisena, paras tapa päästä tähän päämäärään on puhua itse sellaisella tavalla, jonka toivoisi lapsensa omaksuvan. Jos vanhempi itse kiroilee, on lapselle hyvin hämmentävää, jos lasta rangaistaan kiroilusta.
Koetko sinä kirosanojen runsaan käytön lapsiperheessä ongelmalliseksi?
