Kaupungilla kävellessä näkee äitejä tummaihoisen lapsen kanssa. Ympärillä olevat, tuntemattomat ihmiset reagoivat toisinaan hyvin epäkohteliaasti tilanteissa. Monet eivät kuitenkaan onneksi pidä näkyä mitenkään poikkeavana. Sen sijaan joillekin asia tuntuu olevan niin mielenkiintoinen, että lasta pitää tuijottaa silläkin uhalla, että se aiheuttaa äidille pahaa mieltä.
Toiset ihmiset yrittävät tuijottaa vaivihkaa kun luulevat, ettei äiti huomaa. Tällainen tuntuu hyvin epäkohteliaalta, sillä kyllä vanhempi aina vaistoaa, jos joku tarkkailee häntä ja hänen lastaan. Joitakin aikuisia ei hävetä edes sen vertaa, että he pyrkisivät piilottelemaan tuijottamistaan. Päinvastoin, jotkut saattavat täysin avoimesti jopa kommentoida jotain lapsesta ohikulkiessaan.
Kerran näin äidin tummaihoisen lapsensa kanssa kadulla. Kaksi vanhempaa naishenkilöä ohitti heidät katsellen lasta ihmetellen. En voinut olla kuulematta, kuinka naiset kovaan ääneen kommentoivat lapsen ihonväriä. Aivan varmasti äiti myös kuuli tämän.
Tuli todella paha mieli äidin puolesta ja hänen kasvoiltaan näki, ettei asia häntäkään ilahduttanut. Hän varmasti oli joutunut kuulemaan tämänkaltaista kommentointia aiemminkin, mutta epäkohteliaan käytöksen yleisyys ei tarkoita, että ikäviin kommentteihin koskaan tottuisi. Eikö niihin pidäkään tottua, vaan kommentoijat ovat niitä, joiden tulisi muuttaa käytöstään.
Erilaisuus on aina kiinnostanut ihmisiä
Joitakin vuosikymmeniä sitten Suomessa vielä asui huomattavan vähän ulkomaalaisia ja tummaihoinen herätti aina paljon huomiota. Tänä päivänä suomalaisia on kuitenkin jo niin paljon eri näköisiä, värisiä ja kokoisia, että tämänkaltaisen äiti-lapsi-parin näkeminen pitäisi olla jo suhteellisen arkipäiväistä. Silti tuntuu, että jotkut henkilöt edelleen kokevat tarpeelliseksi tuijottaa lasta ja jopa kommentoida ilkeään sävyyn.
On ymmärrettävää, että nähdessämme erilaisen ihmisen, kuten fyysisesti vammautuneen henkilön, tunnemme uteliaisuutta häntä kohtaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ihminen huomaa tuijotuksemme, vaikka luulisimme toisin. Ystävällisintä on käyttäytyä muita kohtaan ystävällisesti ja kohdata jokainen ihminen aidosti omana itsenään – ihmisenä.
Jos tuntuu luontevalta, myös ystävällinen hymy voi ilahduttaa toista. Tosin suomalaisen mentaliteetin omaava henkilö voi hätkähtää myös hymyä ja miettiä, onko hänessä jotain vikaa, kun ohikulkijaa niin hymyilytti. Siksi kannattaa ennen hymyilyäkin koittaa hiukan lukea tilannetta.
Ystävällinen, hyvässä tarkoituksessa väläytetty hymy harvoin aiheuttaa pahaa mieltä, toisin kuin ivallinen naurahdus. Pienillä teoilla voimme merkittävästi vaikuttaa siihen, millainen jonkun ihmisen päivästä muodostuu. Ystävällinen ele vieraalta ihmiseltä voi joskus pelastaa toisen koko päivän.
Teksti: Sonja
