Suomalaiset nuoret itsenäistyvät aikaisin, yleensä 20-vuotiaana. Sitä pidetään virstanpylväänä, jolloin lapsi on kasvanut aikuiseksi. Tuolloin hänen tulisi pärjätä taloudellisesti omillaan. Kuitenkin nyt, kun elämme tiukkoja ja epävarmoja aikoja, yhä useampi aikuinenkin lapsi kaipaa vanhemmiltaan rahallista tukea ja apua.
Asumiskulujen kasvaminen, inflaatio, yhteiskunnan tuen pienentyminen ja ruoan sekä energian hinnan nopea nousu ovat aiheuttaneet monelle ahdinkoa, ei pelkästään opiskelijoille. Mikäli aikuinen lapsi tarvitsee vanhempiensa taloudellista tukea (oli syynä sitten sairaus, työttömyys tai opinnot), on se tietynlainen riski vanhempien ja lapsen väliselle suhteelle.
“Rahan pyytäminen ja tarjoaminen luovat aina jonkinlaista riippuvuutta. Aikuisesta lapsesta voi tuntua siltä, että hän on vanhempiensa varassa. Ja toisaalta vanhemmista voi tuntua siltä, että lapsi ei pärjää ilman heitä ja heidän taloudellista tukeaan”, kertoo erikoispsykologi Maarit Lassander.
Silti monelle vanhemmalle auttaminen on luonnollinen tapa osoittaa rakkautta ja huolenpitoa. Usein vanhempi haluaa auttaa ja tukea lastaan taloudellisesti, jos heillä on siihen mahdollisuus. Aina se ei aiheuta myöskään ristiriitoja vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen, mikäli heidän välillä vallitsee jo entuudestaan syvä luottamus ja kunnioitus.
Useat vanhemmat kokevat suorastaan velvollisuudekseen auttaa aikuista lastaan. Ajatuksen taustalla voi olla se, että ei ole väliä, minkä ikäinen lapsi on, hän on silti aina oma lapsi, josta vanhempi kantaa huolta loppuun asti. Lassanderin mukaan tällaista velvollisuutta auttaa ei kuitenkaan vanhemmilla ole, kun kyseessä on täysi-ikäinen lapsi.
On tärkeää katsoa jokaista tilannetta yksilöllisesti. Varsinaista ikärajaa oman lapsen taloudelliselle tukemiselle ei ole olemassa, sillä jokainen lapsi-vanhempi suhde on omanlaisensa. Vanhemman tuen tulisi kuitenkin edistää aikuisen lapsen riippumattomuutta ja pärjäämistä.
Vanhempien antama taloudellinen tuki ja apu aikuiselle lapselle on ilmiönä yleinen
“On hyvin yleistä, että vanhemmat tukevat aikuisia lapsiaan rahallisesti,” kertoo yliopistotutkija Karoliina Majamaa. Aikuiset lapset tarvitsevat apua arjen pakollisiin kuluihin, kuten sähkölaskuun, vuokraan ja ruokaan.
Nyt, kun yhteiskunnan tukia on pienennetty, on vanhempien apu esimerkiksi opiskelijoille merkittävän tärkeä. Jo pelkkä ajatus siitä, että vanhemmilta voi tarvittaessa pyytää taloudellista tukea, keventää nuoren aikuisen mieltä. Se on kuin henkinen turva, johon nojata pahan päivän tullen.
Jos vanhempi auttaa aikuista lastaan taloudellisesti, on Majamaan mukaan tärkeää pysytellä kohtuullisuudessa. Hän ei siis suosittele liian runsasta, jatkuvaa ja automaattista avunantoa. Se nimittäin voi hidastaa nuoren aikuisen rahanhallinnan ja säästämisen taidon kehittymistä sekä aktiivista työnhakua.
Toisaalta jotkut vanhemmat ja aikuiset lapset voivat pitää taloudellista auttamista ja tukemista ennakkoperinnön antamisena. On hyvä muistaa, että jos lahjan arvo samalta antajalta on 5000 euroa tai enemmän kolmen vuoden aikana, lahjansaajan on maksettava lahjaveroa.
Sisarkateuden välttämiseksi perheessä on hyvä keskustella avoimesti taloudellisesta tukemisesta
Yksi tärkeä huomionarvoinen asia vanhemman taloudellisessa tukemisessa aikuiselle lapselleen, on sisarkateuden ja epätasa-arvon välttäminen. Jos yhtä lapsista auttaa, tulisi auttaa muitakin. Toisaalta lapset voivat olla hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Toinen voi olla edennyt urallaan hyvään vaiheeseen, kun puolestaan sisarus vasta kenties opiskelee tai on joutunut työkyvyttömäksi sairastuttuaan.
Tällaisissa tilanteissa rahasta ja taloudellisesta auttamisesta tulisi puhua avoimesti ja päästä yhteisymmärrykseen siitä, että onko kaikille ok, jos vanhemmat keskittyvät sairastuneen lapsen auttamiseen. Joillekin työssäkäyville aikuisille lapsille vanhempien antama taloudellinen tuki sairastuneelle tai opiskelijalle ei ole mikään ongelma.
Milloin aikuisen lapsen tukeminen on mennyt liian pitkälle?
Kun pohdit kysymyksiä siitä, onko aikuisen lapsesi taloudellinen auttaminen liiallista ja, onko se estänyt hänen itsenäistymistä, niin kannattaa käyttää apuna kokonaistilanteen kartoitusta. Lyhyellä aikavälillä aikuisen lapsen taloudellinen tukeminen voi tuntua oikealta ratkaisulta, mutta pitkässä juoksussa siitä voi olla hankalia seurauksia molemmille osapuolille. Vanhemmat voivat auttaa lastaan itsenäistymään ja ottamaan vastuuta elämästään kaikilla osa-alueilla asettamalla rajoja varhain tai siirtymällä vähitellen pois taloudellisen tuen antamisesta lapsen kasvaessa.
Vanhemman on hyvä muistaa, että itsenäisyyden opettaminen on yksi suurimmista lahjoista, joita hän voi antaa lapselleen, mutta myös itselleen. Rajat auttavat vanhempaa myös turvaamaan oman taloudellisen tulevaisuutensa ja eläkepäivänsä.
Kuinka tuet lastasi ottamaan vastuuta omasta taloudestaan?
1. Puhu rahasta avoimesti ja säännöllisesti
Rahan ei saisi olla tabu perheen sisällä, vaan siitä ja sen käytöstä tulisi puhua avoimesti ja säännöllisesti. Keskustele siis lapsen kanssa tuloista, menoista ja arjen taloudellisista valinnoista.
2. Aseta selkeät rajat jo ennen lapsen itsenäistymistä
Ennen kuin lapsi muuttaa omilleen, sopikaa kuinka paljon vanhempi auttaa taloudellisesti.
3. Näytä omaa esimerkkiä
Näytä omalla esimerkilläsi, miten teet harkittuja päätöksiä ja miten suunnittelet menoja etukäteen. Jo lapsena opitut mallit toimivat hyvänä pohjana lapsen kasvaessaan aikuiseksi ja itsenäiseksi taloudenhoitajaksi sekä rahan käyttäjäksi.
4. Opeta lapselle rahanhallintaa
Keskustelkaa budjetoinnista, säästämisestä ja sijoittamisesta jo aikaisessa vaiheessa lapsen ikätason mukaisesti. Kerro työkaluista, kuten budjetointi-sovelluksista ja aiheeseen liittyvistä kirjoista sekä nettisivuista, joista voi olla apua ja hyötyä lapsen taloudenhoidossa.
5. Tue pitkäjänteisyyttä ja realistisia tavoitteita
Auttaessasi lastasi taloudenhallinnassa korosta pitkäjänteisyyden merkitystä. Opeta, että säästäminen ja unelmien saavuttaminen vievät aikaa. Auta lasta asettamaan realistisia taloudellisia tavoitteita, kuten toivottuun hankintaan säästäminen tai hätävararahaston kerryttäminen. Tällä tavalla lapsi oppii sitoutumaan ja arvostamaan omaa työtään ja rahojaan.
6. Edistä itsenäistymistä
Älä hoida asioita lapsen puolesta. Anna hänen myös mokata: lasta ei tarvitse pelastaa jokaisesta taloudellisesta ahdingosta, vaan pikemminkin tukea itsenäistä selviytymistä. Kannusta työntekoon, sekä hakemaan ja ottamaan vastaan osa-aikatöitä jo opintojen aikana.
Autatko aikuista lastasi taloudellisesti? Oletko opettanut lapsellesi rahankäytön taitoja ja säästämistä?
Lähteet: Anna, Helsingin sanomat, Langan financial group, Op-media ja Vero.fi
Teksti: Anne-Mari Valta
