Lapsen itsetuhoinen käyttäytyminen on aina vanhemmalle suuri shokki ja pohjattoman huolen ja surun aiheuttaja. Itsetuhoiseen käytökseen ja ajatuksiin voi olla monia syitä.
Jos oma lapsi käyttäytyy itsetuhoisesti, se aiheuttaa vanhemmalle aina suurta surua ja ahdistusta. Potilaan Lääkärilehdessä Tampereen yliopiston lastenpsykiatrian professori Kaija Puura ja HUS:n lastenpsykiatrian apulaisylilääkäri Juulia Paavonen toteavat, että lasten itsetuhopuheet tulee aina ottaa vakavasti. On tärkeää, että vanhempi pysähtyy kuuntelemaan lasta ja miettii mitä lapsi pohjimmiltaan puheillaan tarkoittaa.
Professori Puura kertoo, että jo leikki-ikäisillä saattaa ilmetä itsetuhoiseksi katsottavia tekoja. Pienet lapset saattavat esimerkiksi hakata tarkoituksellisesti päätään seinään. Usein pienen lapsen kohdalla itsetuhopuheet ja käytös liittyvät lapsen turhautuneisuuteen. Lapsen täytyy saavuttaa tietty kehitysaste voidakseen ymmärtää esimerkiksi kuoleman lopullisuuden. Usein lapsi vasta noin 12-vuotiaana ymmärtää kuoleman olemuksen samalla tavalla kuin aikuiset.
Itsetuhopuheiden takana voi olla monia syitä
Lapsi saattaa pikaistuksissaan esimerkiksi huutaa, että hän tappaa itsensä, vaikka hän ei tarkoita käytännössä mitä sanoo. Temperamenttipiirteet vaikuttavat professori Puuran mukaan osaltaan itsetuhoajatuksiin. Jos lapsi alkaa puhua itsetuhoajatuksistaan, asia on aina tärkeää käsitellä perinpohjin.
Erityisesti pienten lasten itsetuhopuheet voivat usein liittyä erilaisiin lapsen tunnekuohuihin ja riitatilanteisiin. Vanhemmille lapsille itsetuhoajatukset saattavat tulla mieleen tilanteissa, joissa lapsi tai nuori on kokenut esimerkiksi nolaantuneensa tai epäonnistuneensa. Tämä aiheuttaa usein nuorelle voimakasta ahdistusta ja saattaa äärimmillään laukaista jopa itsetuhoista toimintaa.
Kuinka toimia, jos lapsella esiintyy itsetuhoisuutta?
Jos vanhemmalla on huoli lapsen itsetuhoisuudesta ja tilanne on akuutti, kannattaa ensisijaisesti ottaa yhteyttä terveyskeskukseen. Toisinaan itsetuhoajatukset liittyvät johonkin tiettyyn tilanteeseen ja ovat siksi hyvin lyhytkestoisia. Tällaisissa tilanteissa vanhemman tarjoama tuki saattaa riittää. Ajatusten toistuessa kannattaa kuitenkin olla yhteydessä lääkäriin. Esimerkiksi perheneuvolassa asiasta voidaan keskustella, jolloin on mahdollista paremmin ymmärtää taustalla olevia tekijöitä. Jos lapsella ilmenee itsetuhoajatuksia, on tärkeää auttaa häntä oppimaan tunteidensa säätelyä mahdollisimman varhaisesta iästä lähtien.
Sosiaalisen median epäillään osaltaan vaikuttavan lasten itsetuhoajatusten syntyyn. Juulia Paavosen mielestä esimerkiksi kuolemaan liittyvä kielenkäyttö on nykyään arkipäiväistynyt. Kun lapset liikkuvat netissä, he saattavat törmätä siellä erilaisiin ahdistaviin sisältöihin, eivätkä välttämättä tiedä kuinka niihin tulisi suhtautua.
Pahimmassa tapauksessa tilanne voi johtaa siihen, että ahdistuneet lapset verkostoituvat somessa muiden ahdistuneiden lasten kanssa, jolloin he saattavat vahvistaa toistensa haitallisia ahdistuksen hallintakeinoja. Juulia Paavonen toteaa, että esimerkiksi viiltely saattaa tällä lailla lähteä yleistymään kaveriporukoissa. Viiltely on viesti siitä, että nuori ei ole kyennyt löytämään turvallisia keinoja ahdistuksensa hallitsemiseksi ja hänen sietokykynsä on ylittynyt.
Lähde: Potilaan Lääkärilehti
Teksti: Sonja
