Entisaikaan (lue: aikana ennen älypuhelimia) niin lapset kuin aikuisetkin viihdyttivät itseään erilaisilla ulkona tapahtuvilla pihapeleillä. Ruuhkavuodet kokosi yhteen niistä muutamia.
1. Peili
Alussa yksi pelaaja valitaan peiliksi, minkä jälkeen hän asettuu kasvot kohti seinää selin muihin pelaajiin, ja muut sovitun matkan päähän hänen taakseen piirretylle viivalle.
Tavoitteena on lähestyä peiliä huomaamattomasti ja päästä seinälle asti ilman, että peili ehtii havaita liikettä.
Peili saa kääntyä kohti pelaajia milloin haluaa, ja jokainen, jonka peili näkee liikkuvan, joutuu takaisin lähtöviivalle.
Peili vaihtuu, kun joku pelaajista pääsee yllättämään hänet ja niin lähelle, että ylettää koskettamaan häntä esimerkiksi selkään.
2. Rosvo ja poliisi
Pelin alussa osa porukasta valitaan poliiseiksi, loput ovat rosvoja.
Poliisit laskevat alussa vaikkapa kolmeenkymmeneen kovalla äänellä, minkä aikana rosvot etsivät piilopaikat itselleen.
Sitä mukaa, kun poliisit saavat rosvoja kiinni, viedään heidät ”vankilaan”, joka voi olla mikä vain alue, esimerkiksi hiekkaan piirretty neliö.
Rosvot voivat vapauttaa toisiaan, jos joku heistä onnistuu livistämään pakoon poliisia ja pääsee vankilalle koskettamaan muita, jo vangittuja rosvoja selkään. Tällöin koko rosvojoukko vapautuu.
Peli jatkuu, jahka poliisit ovat saaneet kaikki rosvot kerralla vangituiksi ja tuotua vankilaan.
Tämän jälkeen poliiseista tulee rosvoja ja päinvastoin.
3. Polttopallo
Aluksi yhdessä valittu polttaja tai polttajat ottavat käteensä pallon ja muut pelaajat asettuvat suuren, maahan piirretyn ympyrän sisäpuolelle.
Ideana on, että polttajat yrittävät palloa heittämällä osua muihin pelaajiin ja nämä puolestaan väistellä parhaansa mukaan.
Kun johonkin pelaajaan osuu, joutuu hän ulos ympyrästä ja alkaa auttaa polttajia saamaan ”kiinni” loputkin. Voittaja on se, joka pystyy pisimpään väistelemään palloa ja jää viimeiseksi ympyrän sisään.
Pelistä on olemassa monia muunnelmia, kuten keinupolttopallo, jossa pelaajat istuvat keinuun ja polttaja yrittää osua heitä heitoillaan esimerkiksi alavartaloon.
4. Tervapata
Tämäkin peli aloitetaan piirtämällä maahan suuri ympyrä ja sen ulkoreunalle yhtä monta pientä ympyrää kuin on pelaajiakin.
Kaikki pelaajat, paitsi kiertäjä, asettuvat paikoilleen ja leikki voi alkaa.
Kiertäjän tehtävänä on kulkea ympyrän ulkopuolella pelaajien takana kuljettaen keppiä, jonka hän jossain vaiheessa hiirenhiljaa pudottaa jonkun pelaajista taakse ja jatkaa kierrosta samaan suuntaan, johon oli menossa alunperinkin.
Se pelaaja, jolle tikku pudotettiin, lähtee juoksemaan vastakkaiseen suuntaan tavoitteenaan kiertää koko ympyrä ja ehtiä takaisin paikalleen ennen kiertäjää, joka yrittää niin ikään varastaa vapautuneen paikan.
Siitä, kumpi on hitaampi, tulee seuraava kiertäjä.
5. Tuikkunen
Tämä peli sopii erityisen hyvin alkusyksyyn ja talveen, jolloin illat alkavat pimentyä.
Aluksi kootaan joukko pelaajia, joista jokaiselle annetaan oma taskulamppu. Tämän jälkeen yksi valitaan etsijäksi, ja tämän laskiessa kahteenkymmeneen muut pelaajat etsivät itselleen piilon maastosta. Leikkipaikaksi sopii mainiosti esimerkiksi suuri piha tai metsä.
Etsijän tehtävä on valaista maastoa taskulampulla ja yrittää löytää muut pelaajat. Halutessaan hän voi pyytää muilta pelaajilta ns. valomerkkiä, jolloin heidän täytyy vinkiksi väläyttää oman taskulamppunsa valoa kohti etsijää.
Kiinni jää, jos etsijä pääsee koskettamaan piiloutunutta. Kiinnijääneet alkavat auttaa etsijää, ja peli loppuu, kun kaikki piiloutuneet on löydetty.
Lähteet: Torstai-lehti, Leikkipäivä, Kotiliesi
Teksti: Petra
