Teksti: RiinaK
Nykynuoret ovat joko äärimmäisen valistuneita tai sitten päiväkodit ovat ottaneet tehtäväkseen valaista lapsia hyvin varhaisessa vaiheessa. Meidän kuusivuotiaasta prinsessastamme on kuoriutunut täysiverinen kierrätysnatsi.
Kaikki tietävät vitsin vegaanista, jonka syömistottumuksista kaikki tietävät, koska hän itse pitää siitä niin suurta meteliä. Tyttäreni käyttää samaa metodia kierrätysinnostuksensa suhteen. Valehtelematta ainakin puolet hänen hereilläoloajastaan menee kierrätyksen mainostamiseen, siitä kyselemiseen, sillä leuhkimiseen ja MINUN sheimaamiseeni.
Kierrätän kaiken mitä hermojani menettämättä pystyn ja kuvittelin aikaisemmin tekeväni asian suhteen ihan mukiinmenevää työtä (etenkin kun ottaa huomion, että meillä on pihalla ainaostaan sekajäteroskis; kaiken muun viemme kauppareissujen yhteydessä kierrätysasemille). Tyttäreni mukaan olen kuitenkin käytännössä yksin vastuussa ilmaston lämpenemisestä ja että hän joutuu henkilökohtaisesti häpeämään meitä vanhempiaan, mikäli emme piakkoin ryhdistäydy ja ala kantaa yhteistä vastuutamme – mielellään vielä neiti kaikkitietävän omien (yllättävän paikkaansapitävien) ohjeiden mukaan. Sitä herkästi kuvittelee, että lapsuus on onnellista ja huoletonta aikaa, mutta totuus onkin tyystin toinen…
MInulla ei ole hajuakaan mistä tyttäreni on kierrätysinnostuksensa saanut tai että mistä hän on kaikki tietonsa kerännyt. Tiedän kuitenkin miltä tuntuu olla vastaanottavana osapuolena tilanteessa, jossa melkein-esikoululainen antaa täyslaidallisen palautetta sellaisesta synnistä kuin pahviroskien takassa polttamisesta (palaa epäpuhtaasti, saastuttaa, hyihyi).
Aika hyvin kuusivuotiaalta, joka ei osaa edes vielä lukea.
