Karkkipäivä jakaa usein voimakkaasti vanhempien mielipiteitä. Toiset ovat sitä mieltä, että on huono tapa opettaa lapsille, että jokin tietty päivä on omistettu karkinsyönnille. Toiset taas ovat sitä mieltä, että karkkipäivä on terveellinen ratkaisu, jos lapsi ei kuutena muuna viikonpäivänä syö lainkaan herkkuja. Onko tähän ikuisuuskysymykseen mahdollista koskaan löytää yksiselitteistä vastausta?
On selvää, että ylenmääräinen herkkujen syönti ei ole hyväksi kenellekään. Tarkkojen määrien suhteen tuntuu kuitenkin olevan voimakastakin erimielisyyttä ihmisten kesken. Joissakin perheissä ollaan jopa menty niin pitkälle, ettei lapsille anneta herkkuja lainkaan. Taustalla tällaiseen on usein vanhempien ajatus siitä, että makeisten sokeri on hyvin haitallista hampaille. Toisaalta hyvin moni asia ympäristössämme on haitallista, varsinkin liian suurina määrinä nautittuna. Täyskiellon sijasta pitäisikin kenties keskittää huomio ennemminkin makeisten kokonaismäärään.
Täyskiellon vastakohtana ovat perheet, joissa lapsilla ei ole minkäänlaisia rajoituksia makeisten ja herkkujen suhteen. Tilanne saattaa pahimmillaan olla sellainen, että lapset kuluttavat huomattavia määriä makeisia päivittäin, jolloin riski hampaille on jo hyvin todellinen. Liiallinen herkkujen syönti on monella tapaa haitallista kasvavalle lapselle esimerkiksi ylipainon muodossa. Paino-ongelmien aiheuttamien fyysisten haittojen lisäksi lapsi voi kokea kiusaamista painonsa takia, mikä voi johtaa toisinaan vakaviinkin henkisiin ongelmiin.
Niin kuin monissa vastaavissa asioissa, jonkinlainen kultainen keski olisi tässäkin epäilemättä paras ratkaisu. Mutta millainen tämän keskitien tulisi olla?
Sokerinhimo katoaa usein makeisten syönnin lopettamisen jälkeen
Ihminen ei tarvitse herkkuja tai makeisia selvitäkseen hengissä. Namujen syömisessä kyse on siis täysin puhtaasti nautinnosta. Moni makeisten syömisen lopettanut ihminen on todennut, että sokerinhimo tuntuu lopettamisen jälkeen alussa voimakkaalta, mutta häviää lopulta kokonaan.
Kun sokerinhimo on kadonnut, ihmisellä ei enää ole voimakasta halua syödä makeisia eikä hän koe niitä kaipaavansa. Päinvastoin, makeisten syönnin lopettaneet ihmiset kertovat, että kun makeanhimo lakkaa, tulee herkkujen syömisestä itse asiassa epämiellyttävä olo. Pitäisikö siis pyrkiä tällaiseen tilanteeseen, jossa ihmisen ei edes tekisi mieli syödä makeisia? Ratkaisisiko se ongelman, jos ei olisi enää edes tarvetta käydä kaupassa herkkuhyllyllä?
Toisaalta monesti pieni suklaapatukka tai makeinen voi piristää mieltä ja antaa energiaa harmaaseen päivään. Maltillisina määrinä vaaratkaan eivät pääse konkretisoitumaan. Jos makean välipalan syömisestä tulee hyvä mieli, sekin painaa vaakakupissa.
Onko teidän perheessänne lapsilla tietty karkkipäivä, vai saako herkkuja syödä vapaasti silloin, kun siltä tuntuu?
