Lapsiperheessä on jossain määrin totuttava likaisuuteen, vaikka vanhempi olisikin aiemmassa elämässään ennen lapsia ollut suuri siisteysintoilija. Joskus vanhempi yrittää sinnikkäästi pitää kiinni siisteysstandardeistaan myös lasten saannin jälkeen. Joskus tämä voi onnistuakin, mutta saattaa myös käydä niin, että jatkuva jälkien siivoaminen ja asunnon edustuskunnossa pitäminen alkaa jossain vaiheessa käydä vanhemman voimille.
Joillekin ihmisille saattaa aiheuttaa voimakasta stressiä, jos he näkevät ympärillään epäjärjestystä. Vastaavasti ihminen saattaa saada suurta nautintoa siitä, että hänen kotinsa on siisti. Tähän saattaa olla monia erilaisia syitä. Esimerkiksi järjestelmällisen mielenlaadun omaavasta ihmisestä tuntuu usein hyvältä nähdä järjestystä myös fyysisessä ympäristössään. Toisaalta sellaiset henkilöt, joille siisteys ei ole niin tärkeää, saattavat kyetä elämää huomattavasti rennommin. Ruuhkavuosien aikana lapsiperheen arjessa sotkun sietokyky saattaa olla jopa ratkaisevan tärkeä elementti stressin hallinnassa.
Mitä tulee lasten leikkeihin ja sotkuisuuteen sekä jopa suoranaiseen likaisuuteen, tästä asiasta tuntuu ihmisillä olevan varsin erilaisia mielipiteitä. Toiset ovat sitä mieltä, että likaisuus voi hyödyttää lasta monin tavoin. Tällä ei tietenkään tarkoitetaan sitä, että lapsi jätettäisiin pesemättä tai vastaavaa hoidon laiminlyöntiä, vaan enemmänkin sitä, että lapsi leikkiessään voi laittaa kädet multaan ja saveen ilman, että vanhempi ryntää heti niitä puhdistamaan. Toiset vanhemmat ovat sitä mieltä, että lapselle on parempi olla puhdas jatkuvasti, myös leikkiessään. Näin ajattelevat vanhemmat saattavat pyrkiä kaikin keinoin varmistamaan, ettei lapsi leikkiessään tule likaiseksi.
Immuunipuolustusjärjestelmä oppii usein altistuksen kautta
Vanhemmat, jotka ovat sitä mieltä, että likaisuus leikeissä voi olla lapselle jopa hyväksi, usein ajattelevat, että immuunipuolustusjärjestelmälle tekee hyvää altistua nuorena erilaisille ympäristön epäpuhtauksille. Tällöin immuunijärjestelmä pystyy kehittämään toimintaansa niin, että aikuisena suoja on parempi erilaisia pöpöjä vastaan.
On selvää, että jos lapsi elää täysin steriilissä ympäristössä ja sitten yllättäen altistuu ympäristön epäpuhtauksille, hän joutuu ongelmiin immuunipuolustusjärjestelmän toiminnan kannalta katsottuna. Normaalielämässä lapsi ei kuitenkaan siistienkään vanhempien kasvattamana käytännössä pysty elämään täydellisessä kuplassa, jossa hän ei koskaan joudu kosketuksiin ympäristön epäpuhtauksien kanssa.
Kenties tämänkin asian suhteen kultainen keskitie lopulta on se paras vaihtoehto. Täydelliseen puhtauteen on käytännössä mahdotonta päästä, ellei sitten lasta yritä kasvattaa steriilissä kuplassa, mikä jo itsessään olisi eettisesti väärin. Toki tulee pyrkiä välttämään liiallista likaisuutta, mutta kenties lapsen kuitenkin uskaltaa antaa laittaa kädet multaan ja saveen ilman, että heti täytyy niitä olla puhdistamassa.
Ihmisten mielipiteet näiden asioiden suhteen vaihtelevat usein voimakkaastikin. Mitä mieltä sinä olet, annatko lastesi leikkiä ja temmeltää kesäisin ulkona likaisuuden uhallakin, vai onko sinulle tärkeää, että lapsi pysyy mahdollisimman puhtaana myös leikkiessään?
Teksti: Sonja
