Olen jutellut tästä aiheesta paljon monien vanhempien kanssa. Asiasta on erilaisia mielipiteitä. Mikä on pysäyttävin oivallus, jonka sinä olet kokenut vanhempana?
Moni vanhempi sanoo, että ei välttämättä ollut halunnut lapsia aiemmin, mutta lastensaannin jälkeen ei voisi kuvitella muunlaista elämää itselleen. Usein kuulee sanottavan, että elämä ennen lapsia oli jollakin lailla tyhjää, mutta tyhjyyttä ei itse oivaltanut, ennen kuin lapset tulivat kuvaan. Lastensaannin jälkeen elämä on tuntunut täydemmältä ja monella tapaa merkityksellisemmältä.
Jotkut taas sanovat, että vaikka lasten saanti on ollut ihanaa, sitä kuitenkin välillä kaipaa aikaa, jolloin ei ollut vastuuta perheestä, vaan saattoi tehdä mitä kulloinkin halusi ilman, että täytyi kysyä keneltäkään lupaa. Ei ollut välttämättä yhtä paljon taloudellisia huolia, kun ei ollut niin montaa suuta ruokittavana.
Moni myös toteaa, että ei ole voimakasta tunnetta yhteen tai toiseen suuntaan. Elämä tuntui hyvältä ennen lapsia ja perhettä, mutta tuntuu hyvältä myös nyt, kun perhe ja lapset ovat olemassa. Näin toteavat ihmiset yleensä sanovat myös, että heidän asenteensa elämää kohtaan on sellainen, että mitä eteen tulee se otetaan vastaan ja pelataan niin kuin parhaiten voidaan niillä korteilla, jotka on annettu.
Moni kokee, että lasten saanti on saanut ajattelemaan omaa elämäänsä eri lailla kuin aiemmin. On tiedostanut selkeämmin, että oma elämä loppuu joskus. Omia vanhempiaan ymmärretään myös monesti paremmin, kun itsekin on vanhempi. Kenties aiemmin ei ole täysin ymmärtänyt, miksi omat vanhemmat toimivat tietyissä tilanteissa tietyillä tavoilla, mutta nyt omien lasten kanssa tulee toimittua täysin samoin. Moni myös kokee tämän takia suhteen omiin vanhempiinsa lähentyneen ja parantuneen, kun nyt on molemminpuolista ymmärrystä vanhemmuuteen liittyvistä asioista.
Eräs asia, joka nousee esiin usein, on vanhemman toteamus, että hän ei ennen lapsia tiennyt, että on mahdollista rakastaa toista olentoa niin paljon. Ennen omaa lasta monella ei välttämättä ole ollut yhtä läheistä suhdetta kehenkään toiseen ihmiseen. Parisuhde on toki usein läheinen, mutta on kuitenkin hiukan erilainen asia rakastaa puolisoaan kuin rakastaa lastaan. Tämä ei tarkoita, että puolisoa rakastaisi vähemmän. Kyse on vain erilaisista tavoista välittää.
Eräs asia, jonka moni vanhempi myös mainitsee, on muutos stressinsietokyvyssä. Ennen lapsia ja perhettä ihminen on saattanut kokea, että hän hallitsee elämänsä täysin. Lasten myötä elämään tulee kontrolloimattomia asioita. Lapset juoksentelevat ympäriinsä ja voivat milloin vain satuttaa itsensä. Heitä ei voi suojella joka hetki. Tämä usein pakottaa vanhemmat opettelemaan “irtipäästämistä”, eli sen tietoista hyväksymistä, että kaikkea ei voi hallita.
Oivalluksia on varmasti yhtä paljon kuin vanhempia. Mikä on pysäyttävin oivallus, jonka sinä olet kokenut vanhempana?
