Asiantuntijan mukaan kehosta ja fyysisestä ulkomuodosta ei voi päätellä, miten ihminen kokee sukupuolensa. Hän ei silti kannata sukupuolineutraalia yhteiskuntaa.
Nykyisin sukupuolista, niiden eroista, yhdistävistä tekijöistä ja koko määritelmistä taistellaan yhä kiihtyvällä tahdilla. Kärkkäimmät ovat olleet jopa sitä mieltä, että nykyinen ”vapaamielisyys” vain sekoittaa lasten päät ja johtaa siihen, että tytöt haluavat olla poikia ja pojat tyttöjä.
Sukupuolentutkimuksen tutkijatohtori Sanna Karhu Helsingin yliopistolta sanoo Helsingin Sanomissa, että viimeinen väite on osin totta, osin ihan täyttä puppua. Hänen mielestään ainakin tiettyjä perusoletuksia ja -käsityksiä sukupuolista on purettava, ennen kuin koko vastausta voi alkaa edes pohtia.
Karhu toteaa, että siinä, missä vauvat ja ihmiset ylipäätään jaettiin ennen tasan tyttöihin ja poikiin, nykyisin koko asetelmaa tarkastellaan paljon laajemmin. Vaikka suuri osa ihmisistä kuuluukin niin sanottuihin cis-sukupuolisiin, eli niihin onnekkaisiin, jotka kokevat sukupuolensa olevan sama kuin heille syntymässä määritelty sukupuoli, mahtuu joukkoon paljon niitäkin, joilla näin ei ole.
Karhu ottaa esimerkiksi intersukupuoliset, transsukupuoliset ja muunsukupuoliset henkilöt, joskin toteaa saman tien, ettei sukupuolia kannattaisi rajata näinkään tarkasti eri lokeroihin. Määritelmiä nykyisin tunnistetuista sukupuolista voi lukea esimerkiksi täältä.
On myös olennaista miettiä, kenellä viime kädessä on oikeus määritellä lapsen sukupuoli? Lapsella itsellään vai tämän vanhemmilla vaiko yksin yhteiskunnalla tai viranomaisilla, Karhu kysyy.
Älä sorru ohjailemaan
Karhu niin ikään korostaa, että asenteet selkeästä sukupuolijaosta elävät yhteiskunnassamme vahvoina, mikä näkyy muun muassa siinä, että ennen kuin lapsi ehtii edes syntyä, tivataan tulevilta vanhemmilta jo tämän sukupuolta. Vastausvaihtoehtoja oletetaan olevan tasan kaksi: tyttö tai poika. Kehon piirteistä ei kuitenkaan voi päätellä ihmisen kokemusta sukupuolestaan, Karhu toteaa HS:lle.
Toisaalta hän lisää, että toki lapsi, joka kokee olevansa selkeästi tyttö tai selkeästi poika, haluaa myös tuoda selvästi esiin sukupuoltaan. Lapsella pitääkin olla jo itsemääräämisoikeuden puitteissa oikeus määritellä itse sukupuolensa ja näyttää se, mitä sisällään kokee. Olisi kuitenkin tärkeää kunnioittaa myös niitä lapsia, jotka haluavatkin olla jotain muuta kuin tyttö tai poika – heillä on siihen yhtäläinen oikeus kuin muillakin.
Vaikka aikuiset eivät sitä itse usein tajuakaan, voivat he esimerkiksi huomaamattaan ohjailla lasten leikkejä ja ylläpitää ja alleviivata entisestään vanhentuneita käsityksiä tasan kahdesta, keskenään erilaisesta sukupuolesta.
Tämä voi näkyä vaikkapa niin, että pojaksi kasvatettava lapsi saa kannustusta ja huomiota aina, kun tarttuu autoihin, mutta nukkeen tarttuessaan hänet sivuutetaan tyystin, jopa soimataan lasta tai sivuutetaan koko hetki. Karhun mukaan moinen tuhoaa lapsen luovuutta ja vahvistaa väärää käsitystä siitä, mitä lapsi voi tehdä, mitä ei, koska on sattunut syntymään tietynlaiseen kehoon.
Sukupuolineutraali yhteiskunta ei kuitenkaan saa Karhulta kannatusta. Hänen mielestään esimerkiksi tytöt saavat olla perinteisin tavoin tyttöjä, jos kokevat sen omakseen, kunhan aikuiset muistaisivat ja oppisivat, että jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus olla oma itsensä, olipa sukupuoli mikä hyvänsä.
Lähteet: Helsingin Sanomat, Sukupuolenosaamiskeskus
Teksti: Petra
