Erityisesti nyt hintojen noustua monessa perheissä on jouduttu luopumaan vanhoista tavoista ja alkaa säästää rahaa. Miten tilanteesta voi puhua lapselle niin, että hän ymmärtää ja hyväksyy asian?
Etenkin pienten lasten on hyvin vaikea hahmottaa kokonaiskuvaa kuten kuukausibudjettia. Lapsi ei välttämättä heti hyväksykään sitä, ettei saa tikkaria, jos vanhempi puolustaa ”puutetta” sillä, että rahaa on jätettävä esimerkiksi tämän kuun vuokraan. Ei todellakaan ole ihan sama, miten lapselle rahasta tai sen puutteesta puhuu, koska usein ajatukset ja asenteet rahasta ja sen käytöstä lapsuudenkodissa ohjaavat lasta ja tämän ajattelua vielä aikuisenakin.
Muovaamme lapsemme mielikuvia rahasta, sen saatavuudesta ja riittävyydestä, halusimme tai emme, sanoo talousvalmentaja Emma Gosling Metro.co:lle. Vanhemman olisikin hyvä suunnitella sanansa ja kertomistapansa, ennen kuin aihe vain pullahtaa yllättäen esiin jossakin kiusallisessa tilanteessa.
Tiivistä olennainen
Lapselle olisi hyvä korostaa, että vaikka liki kaikilla perheillä on nyt hiukan tiukempaa kuin aiemmin, hänen ei tarvitse olla huolisaan perustarpeista, kuten siitä, onko teillä rahaa ruokaan tai joutuuko hän kodittomaksi. Mitä nuorempi lapsi on kyseessä, sitä yksinkertaisemmin kannattaa kertoa, että hänestä pidetään kyllä huolta, vaikka merkkikengät jäävätkin nyt kauppaan. On hyvä huolehtia, ettei aikuisen rahastressi tartu lapseen ja aiheuta hänessä ylimääräistä ahdistusta ja huolta.
Jos eteen tulee tilanne, ettet voi päästää rahanpuuteen vuoksi lastasi muiden mukana vaikkapa pikaruokaravintolaan, voi tilanne alkaa aueta lapsen kanssa helpommin, jos olet jo pohjustanut asiaa keskustelulla siitä, että perheenne yrittää nyt karsia turhia kuluja.
Jos lapsen ikätaso sen sallii, voi samalla puhua siitä, kuinka raha täytyy aikuisenakin ansaita, eikä sitä koskaan ole rajattomasti, joten rahaa huvitukseen voi saada esimerkiksi tekemällä jotain hyödyllistä. Ole kuitenkin tarkka, ettet syyllistä lasta rahan pyytämisestä, vaan käy koko keskustelu mahdollisimman positiivisessa, innostavassa hengessä häpäisemättä lastasi ja ehdota esimerkiksi jotain konkreettisia puuhia, joista voisi saada pientä lisätienestiä.
Opettaa itsekuria ja ansaitsemisen voimaa
Rahanpuute voi olla joskus myös oiva hetki opettaa lapselle säästämistä ja sen voimaa. Myös lapsen itsekuri kasvaa, kun viikkorahoja joutuukin hetken keräämään ennen kuin voi mennä ostamaan haluamansa. Tällöin lapsi usein myös ihan itse huomaa, kuinka paljon makeammalta maistuu palkinto, jonka eteen on ”nähnyt vaivaa” sen sijaan, että se vain putoaisi ilmaiseksi suoraan omalle kävelyreitille.
Rahaa voi esimerkiksi kerätä käteisenä suoraan kippoon tai lasipurkkiin, jotta lapsi näkee ihan fyysisesti, kuinka hänen varallisuutensa ja henkilökohtainen kassansa kasvaa joka päivä, viikko tai kuukausi. Kun muutos tapahtuu kirjaimellisesti silmissä, on pienenkin lapsen helpompi sisäistää koko säästämisen alkuperäinen idea ja tavoite.
Varoita etukäteen
Lasta kannattaa myös jututtaa ennen esimerkiksi kauppaan menemistä. Voit jälleen korostaa, että rahat ovat nyt vähissä, joten ette osta tällä kertaa mitään ylimääräistä. Kun lapsi näkee kaupassa jonkin lelun tai vaatteen, joka on ”pakko saada heti nyt”, voit muistuttaa jälkikasvuasi juuri käymästänne keskustelusta.
Valmistautumalla tilanteeseen etukäteen se ei myöskään tule lapselle täytenä yllätyksenä, ettei kaikkea nyt saakaan, ja voit parhaimmillaan välttää turhan kauppadraaman ihan kokonaan.
Vältä tunnelatausta
Jos rahasta on puhuttava lapselle, tee se mahdollisimman käytännönläheisesti ja vältä vahvoja fraaseja, joihin liittyy helposti myös vahvoja tunteita. Sananparret tyyppiä ”raha ei kasva puissa” tai ”en ole rahasta tehty” herättävät turhia negatiivisia fiiliksiä niin lapsissa kuin aikuisissa, ja luovat lapselle mielikuvan rahasta pahana asiana, joka painaa vanhempien mieltä.
Yritä sen sijaan selittää asia lapselle vaikka niin, että saat joka kuukausi suuren summan rahaa, joka pitää jakaa tasapuolisesti ruokaan, asumiseen, kenties autoon muihin menoihin, joten asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen. Koskaan ei tulla olemaan tilanteessa, jossa pystyisi aina hankkimaan aivan kaiken haluamansa, vaan jos jotain otetaan, jotain muuta on jätettävä pois.
Lapset ymmärtävät muuttuneen todellisuuden ja hyväksyvät sen helpommin osaksi nykykäytäntöä, jos tilanteen selittää heille tarpeeksi tarkasti ja avoimesti.
Lähde: Metro.co
Teksti: Petra
