Lasten saaminen ei mullista vain perheen sisäistä elämää vaan koko elinpiirin. Maailma muuttuu totaalisesti, eikä mikään ole kuin ennen. Ei edes hänellä, jonka kotiin uusi tuttavuus ei muuttanut.
Harva ymmärtää, mitä toisesta ihmisestä vuorokauden ympäri, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen vastuussa oleminen tarkoittaa, ennen kuin tulee itse vanhemmaksi. Maistiaisen saavat hekin, joiden lähipiiriin vauva syntyy.
Murros voi eriyttää tai lähentää
Lapset muuttavat monen arjen niin totaalisesti ja yllättävilläkin tavoin, että aika sitä ennen saattaa tuntua kovinkin etäiseltä, ajoin jopa haaveelta. Muutosten määrä ja suuruus voivat saada mielen haikailemaan entiseen, tuttuun ja turvalliseen. Etenkin silloin, jos elämäntilanteen kokee haastavaksi juuri perheen vuoksi.
Vanhemmaksi tullut kuten lapsetonkin, voi kokea riittämättömyyttä tai jäävänsä näkymättömäksi. Ystävyys saattaakin toisinaan päättyä. Eri maailmat voivat myös kohdata ja ihmissuhde olla murroksen jälkeen entistäkin vahvempi ja syvempi.
Elämäntilanteet määrittävät lopputuloksen
On täysin luonnollista, että lähipiiri muuttuu elämäntilanteiden myötä. Perheen perustaminen voi vieraannuttaa heistä, jotka eivät elä lapsiperhearkea. Toisaalta hänen, joka elää elämäänsä ilman lapsia, voi olla hankala mukautua yhtäkkiseen muutokseen ja samaistua siihen.

Ihmissuhteiden tilan muutos voikin olla mykistävä, satuttaakin. Ei vain kumppanien välillä, vaan myös ystävien kesken. Osan kanssa samaa matkaa kuljetaan vain hetki, joidenkin kanssa pidempään ja tietyt ihmissuhteet kestävät läpi elämän, muutoksista huolimatta.
Onkin lohdullista, että vaikka muutokset koettelisivat myös ystävyyttä, sen ei tarvitse tarkoittaa ystävyyden päättymistä. Kaikesta ei tarvitse luopua, vaikka moni asia muovautuukin uudelleen. Elämän mittainen ystävyys sallii eri vaiheet ja tilanteet, haastavatkin, puolin ja toisin.
Vertaisuus ja eri näkökulmat
On tärkeää, että elinpiiriin kuuluu heitä, jotka jakavat samankaltaisen arjen ja elämän. Heitä, jotka ymmärtävät täysin ja joiden huomio kiinnittyy luonnostaan samaan. Mieletön voimavara on sekin, jos saa puhua joskus muustakin, kuin potalle opettelusta tai siitä, kuinka saisi teinin ajoissa nukkumaan.
Ystävyys kasvattaa myös lapsia. He oppivat omaan tahtiinsa jakamaan huomiota ja sen, että äitiys tai isyys ei ole ainut osa omaa vanhempaa.
Lapsettoman näkökulma voi olla joskus myös tarpeellisempi, kuin toisten vanhempien. Vastavuoroisesti ystävänkin elämä on rikkaampaa, kuin ilman niitä lukemattomia keskusteluja ja kokemuksia, joita lasten kasvu ja kehitys synnyttävät. Arvokasta on sekin, että itsensä saa kokea tärkeäksi ja kokonaiseksi ihmiseksi ilman vanhemmuuttakin, lapsettomana.
Teksti: Anna