Teksti: Anna-Leena
Kaikki ovat takuuvarmasti tavanneet elämänsä aikana henkilön, joka vaan on jostain syystä ärsyttävä. Käytöstavat, olemus, persoonallisuus; kaikki nämä vaikuttavat siihen, millaisten ihmisten kanssa tulemme parhaiten toimeen. Mutta mitä jos tämä ”ärsyttävä henkilö” sattuu olemaan oman puolison lapsi? Voiko parisuhde toimia, jos puolison lapsi saa stressikäyrän nousemaan?
Siihen, millainen suhde bonusvanhemmalle ja -lapselle syntyy, vaikuttavat monet eri tekijät, kuten lapsen ikä, kasvatuserot, biovanhemman suhtautuminen uuteen puolisoon, persoonallisuuserot, sekä joskus myös se, onko itsellä omia lapsia aiemmasta suhteesta.
Henkilön, jolla ei ole kokemusta lapsista voi joskus olla vaikeaa ymmärtää, kuinka intensiivistä vanhemmuus on. Lapsen jatkuva läsnäolo ja vaatimukset saattavat alkuun tuntua hyvinkin kuormittavalta. Toisaalta, jos itse on kasvattanut oman lapsensa täysin eri tavoin, voi olla vaikeaa sietää toisen lapsen päinvastaista käytöstä. Miksi toisen lapsi ei osallistu kotitöihin? Miksi hän saa pelata tietokoneella tunti toisensa jälkeen? Miksi hän nyrpistelee nenäänsä pöydässä?
Jos aikuinen on rauhallinen ja sisäänpäin suuntautunut, voi jatkuvasti höpöttävän papupadan seura olla liikaa. Jos taas aikuinen on puhelias ja innokas, lapsen hiljaisuus ja vetäytyminen saattavat tuntua oudolta ja ahdistavalta.
Syyt haastavalle käytökselle
Lapsi haastaa käytöksellään, on nenäkäs, inttää ja kertoo kuinka paljon paremmin kaikki on toisen vanhemman luona. Mikään ei tunnu riittävän tai olevan hyvin, vaikka aikuinen kuinka yrittäisi. Moni asia lapsen käytöksessä voi ärsyttää aikuista. Joskus pelkästään se, että lapsi muistuttaa elävästi puolison exää saattaa ottaa päähän.
Lapsen haastavan käytöksen takana voi olla monia syitä. Lapsen toinen vanhempi saattaa manipuloida lasta jatkuvasti. Pahimmillaan toinen vanhempi mustamaalaa uutta kumppania, valehtelee tai heittäytyy uhriksi. On täysin ymmärrettävää, että lapsi suhtautuu tällaisessa tapauksessa epäluuloisesti vanhempansa uuteen puolisoon.
Taustalla saattaa myös olla hämmennys uudesta tilanteesta tai mustasukkaisuus oman vanhemman jakamisesta uuden ihmisen kanssa. Myös lapsen ikä ja luonne vaikuttavat suuresti siihen, kuinka helppoa sopeutuminen uuteen henkilöön on. Myös aikuinen voi tuntea mustasukkaisuutta lapsen ja vanhemman läheisestä suhteesta, vaikka tiedostaisikin tämän olevan turhaa. Vaikka vanhemman ja lapsen suhde ei ole uhka parisuhteelle, voi olo olla ajoittain ulkopuolinen.
On tärkeää muistaa, että kyseessä on ihmissuhde siinä missä mikä muutkin, eikä tunteita voi pakottaa. Aikuisen on kuitenkin tärkeää yrittää piilottaa vihamieliset tunteensa, eikä lapselle koskaan saa olla ilkeä. Kaikkien kannalta on tärkeää yrittää pitää ilmapiiri mahdollisimman hyvänä ja toimia reilusti kaikkia kohtaan. Kukapa haluaisi asua talossa, jossa on jatkuvasti huono ilmapiiri?
Onko sinulla kokemusta aiheesta? Kommentoi ja jaa kokemuksesi!
