Teksti:Anna-Leena
“Anteeksi.” Lyhyt, mutta niin monimutkainen sana sanoa. Kuinka vaikeaa onkaan välillä myöntää, että olimme väärässä tai pahoitimme toisen mielen. Jos anteeksipyytäminen on aikuiselle vaikeaa, voit vain kuvitella, mitä se on lapselle! Kuinka harjoitella anteeksi pyytämistä?
Jo pieni lapsi osaa toistaa sanan “anteeksi” vanhempien pyynnöstä. Kun leikkipuistossa tulee riitaa lapiosta ja riita päättyy siihen, että toinen lapsista saa lapiosta päähän, menee vanhempi helposti selvittämään tilannetta. “Pyydä anteeksi!”, vanhempi saattaa käskeä. Toisinaan lapsi tottelee vanhempaa ja pyytää anteeksi, toisinaan ei. Mutta onko tällaisesta anteeksipyynnöstä oikeasti jotain hyötyä? Vai onko anteeksipyyntöön patistamisen tarkoituksena enemmänkin lievittää vanhemman häpeää tapahtuneesta?
Anteeksipyyntö lähtee sydämestä
Anteeksi voi pyytää, kun astuu toisen varpaille ruuhkassa. Kun tönäisee toista vahingossa metrossa. Kun sanoo jotain ajattelematonta. Kun unohtaa soittaa, vaikka lupasi. Anteeksi voi pyytää, kun korottaa ääntään aamukiireessä, kun hermostuu väsyneenä, kun tiuskii puolisolle.
Aito anteeksipyyntö on vilpitön ja lähtee sydämestä. Sana “anteeksi” voi sisältää katumusta, häpeää, empatiaa ja myös toiveen tilanteen korjaamisesta. Anteeksi on kuin lyhyt muoto lauseesta “Olen pahoillani siitä mitä tein/sanoin ja haluan yrittää korjata tilanteen.”
Pienen lapsen voi olla vaikeaa ymmärtää tehneensä väärin, varsinkin jos toista tulee satutettua vahingossa leikin tiimellyksessä. “Se oli vahinko!”, lapsi saattaa puolustautua, jos aikuinen toruu. Myöhemmin lapsi oppii, että vaikka toisen satuttaminen ei olisi ollut tarkoitus, voi pyytää anteeksi. Kiintymysvanhemmuus-sivustolla muistutetaan, että anteeksipyynnön mittana on toisen loukkaantuminen, ei se kuka on oikeassa tai väärässä.
Mielenihmeet-sivustolla muistutetaan, että anteeksipyyntö voi menettää merkityksensä, jos toisen mielen pahoittanut henkilö ei muuta käytöstään anteeksipyynnön jälkeen. Kun toisen mielen pahoittaminen on jatkuvaa, sana “anteeksi” lakkaa lopulta tuntumasta miltään. Anteeksipyynnön lisäksi toista loukanneen tulisikin osoittaa katumusta sanojen lisäksi myös teoillaan.
Kuinka auttaa lasta tärkeän taidon oppimisessa?
Solohijos-sivustolle on koottu esimerkkejä siitä, kuinka vanhemmat voivat auttaa lasta oppimaan tämän tärkeän taidon.
1. Vanhemman esimerkki
Lapsi oppii toimimaan vanhempiaan seuraamalla. Lapsi näkee, että vanhempi kykenee myöntämään virheensä ja olemaan aidosti pahoillaan. ”Anteeksi kun olen myöhässä. Minulla meni töissä vähän odotettua pidempään. Olen pahoillani, että jouduit odottamaan.” Vanhemman tulisi välttää lauseita, kuten ”lupaan, että en enää koskaan ole myöhässä”, jos ei ole täysin varma siitä, että näin ei tule enää käymään. Sen sijaan lapselle voi selittää, että vanhemmalla ei ole koskaan tarkoituksena olla myöhässä, mutta joskus vastaan tulee yllättäviä tilanteita tai muutoksia, jotka saattavat johtaa muutoksiin.
2. Auta ajattelemaan
Pienen lapsen voi olla vaikeaa ymmärtää, että kaveri itkee siksi, että hän ovat vienyt leikkiauton tämän kädestä. Sen sijaan, että vanhempi pakottaisi lapsen pyytämään anteeksi, voi olla hyvä idea auttaa lasta ymmärtämään tilannetta, muistutetaan sivustolla. Lasta voi auttaa käymällä tilanteen läpi rauhallisesti: ”Miltä luulet, että hänestä tuntui, kun nappasit auton kädestä? Miltä luulet, että sinusta tuntuisi, jos joku ottaisi lelun sinun kädestäsi kesken leikin? Voi olla, että sinua harmittaisi, kun kiva leikki keskeytyy. Mitä luulet, että voisit tehdä, että hänelle tulisi parempi mieli?”. Tällä tavoin lapsi oppii ymmärtämään toimineensa väärin ja hyvittämään tekonsa, ei vain toistamaan vanhemman sanoja.
3. Tunteiden sanoittaminen
Sanoa ”anteeksi” ei ole sama asia, kun ”pyytää anteeksi”. Kun pahoittelemme tekojamme, joudumme usein myös selittämään, miksi toimimme niin kuin toimimme. Lapsi oppii kertomaan omista tunteistaan ja ilmaisemaan itseään, kun hän näkee sinun tekevän samoin. Kun vanhempi toimii väärin ja sanoo: ”Olen todella pahoillani, kun huusin sinulle. Tiedän, että huutaminen tuntuu pahalta sinusta, ja se tuntuu pahalta myös minusta. Yritän ensi kerran olla hermostumatta ja puhua sinulle nätisti”, lapsi oppii muutakin, kuin sanomaan ”anteeksi” päästäkseen pälkähästä.
Onko sinun vaikea pyytää anteeksi?
