Moni vanhempi toivoo lapsestaan kasvavan eläinrakkaan, eläimiä hyvin kohtelevan aikuisen. Lehtien viimeaikaiset uutisoinnit lasten luonnoneläimiin kohdistamista julmuuksista ovat järkyttäneet monia aikuisia. Pieni lapsi ei usein ymmärrä, että eläin tuntee kipua samoin kuin ihminen. Vanhemman esimerkillä on usein ratkaiseva merkitys sen suhteen, kuinka lapsi tulee suhtautumaan eläimiin myös omassa aikuiselämässään.
Monia aikuisia on järkyttänyt lehdissä viime vuosina kerrotut uutiset nuorista lapsista, jotka ovat kohdistaneet erilaisia julmia tekoja luonnoneläimiin, kuten siileihin tai lintuihin. Usein lapsiin liitetään pikemminkin ajatus eläinrakkaudesta kuin eläinten huonosta kohtelusta. Pieni lapsi on usein hyvin kiinnostunut ja utelias nähdessään eläimen, mutta vahingoittamisen sijaan eläimen hoivaaminen usein kiinnostaa enemmän.
Tätä taustaa vasten aikuisista voikin tuntua käsittämättömältä, kuinka pienet lapset kykenevät vahingoittamaan siilejä tai linnunpoikasia tavoilla, jotka tuottavat eläimille suurta kärsimystä tai pahimmillaan johtavat eläimen menehtymiseen. Lasten toiminnan taustalla voi olla monenlaisia syitä. Jos lapsi käyttäytyy julmilla tavoilla eläimiä kohtaan, on selvää, että kaikki ei ole kunnossa ja vanhempien on syytä suhtautua asiaan hyvin vakavasti.
Joskus lapsi ei syyllisty ylläkuvatun kaltaiseen äärimmäiseen toimintaan, jossa eläintä konkreettisesti vahingoitetaan, mutta hän ei silti osaa suhtautua eläimiin riittävällä empatialla ja kunnioituksella. Tämä voi ilmetä monenlaisilla tavoilla. Lapsi voi esimerkiksi ajatella, että hyönteiset ja pienet eläimet eivät ole niin merkityksellisiä kuin suuremmat eläimet, eikä niihin tarvitse siksi kiinnittää huomiota, jos niille tapahtuu jotain. Jos perhosen siivet irtoavat lapsen tutkiessa sitä, asia ei hänestä välttämättä tunnu pahalta, jos hän ei osaa ajatella, että perhonen kärsii siiipiensä menettämisestä.
Vanhemmat useimmiten toivovat, että heidän lapsensa osaisi suhtautua muihin elollisiin olentoihin empaattisesti. Lapsi oppii monia asioita seuraamalla vanhempiensa toimintaa. Suhtautuminen eläimiin on eräs tällainen tärkeä seikka, johon vanhemmat voivat esimerkillään vaíkuttaa.
Tieto mahdollistaa ymmärryksen ja empatian kehittymisen
Kun lapselle opettaa pienestä pitäen, että eläimet kykenevät tuntemaan esimerkiksi kipua samoin kuin ihminen, lapselle muodostuu alusta alkaen oikeanlainen suhtautuminen eläimiä kohtaan. Harva ihminen haluaa tietoisesti aiheuttaa eläimelle kipua. Useimmiten kyse on jonkinasteisesta tietämättömyydestä tai ymmärtämättömyydestä.
Vaikka omassa perheessä ei olisi lemmikkejä, vanhempien kannattaa mahdollistaa lapselleen eläimiin tutustuminen erilaisissa ympäristöissä. Jos eläimet jäävät lapselle kovin vieraiksi, hänen voi olla vaikeampi tuntea empatiaa niitä kohtaan. Jos sen sijaan lapsi on ollut eläinten kanssa tekemisissä, tämä usein auttaa häntä aikuisena suhtautumaan eläimiin huomioonottavaisemmin.
Vanhempien ei kannata luottaa siihen, että lapsi kyllä saa muualta tiedon eläinten kyvystä tuntea esimerkiksi kipua ja kärsimystä. Paras tapa varmistua siitä, että lapsesta kasvaa eläimiin empaattisesti suhtautuva aikuinen on jutella lapsen kanssa kotona eläimistä, niiden käytöksestä ja erilaisista kyvyistä. Vanhempi on avainasemassa auttamassa lasta kasvamaan aikuiseksi, joka kohtelee kaikkia elollisia olentoja lämmöllä ja kunnioituksella.
Ovatko eläimet tulleet teidän perheessänne lapsille tutuiksi jo pienestä pitäen?
Teksti: Sonja
