Lapsen vakava sairaus on hirveä shokki koko perheelle. Vertaistuen merkitys on usein ratkaisevassa roolissa vanhempien jaksamisen kannalta.
Ilta-Sanomissa kerrotaan pienestä Iiris-tytöstä, jolla diagnosoitiin alle kaksivuotiaana vakava aivokasvain. Epäilykset heräsivät, kun Iiris ei oppinut kävelemään normaalilla tavalla. Magneettikuvauksessa selvisi, että Iiriksen aivoissa oli suuri kasvain, joka oli leikattava.
Iiriksen Itä-Suomessa asuva perhe joutui viettämään lähes vuoden Helsingissä hoitojen takia. Kasvain saatiin leikattua, mutta syöpä uusiutui vielä kertaalleen, jolloin Iiris joutui lähtemään moneksi viikoksi Saksaan saamaan hoitoa, jollaista Suomessa ei ollut tarjolla.
Lapsen sairastuminen pysäyttää vanhemman maailman
Iiriksen vanhemmat kuvailevat Ilta-Sanomissa, kuinka maailma pysähtyi heidän kuullessaan tyttärensä syövästä. Jokainen vanhempi voi kuvitella, kuinka hirvittävältä tuntuu saada näin vakava diagnoosi omalle lapselleen. Iiriksen äiti kertoo, että läheisten apu on ollut korvaamatonta. Myös vertaistuki on kullan arvoista silloin, kun oma lapsi on vakavasti sairas. Usein vain sellainen ihminen, joka on itse kokenut jotakin vastaavaa, pystyy täysin ymmärtämään sen tunteiden vuoristoradan ja ahdistuksen, joka tällaisessa tilanteessa on vanhemman arkipäivää.
Tämä ei tarkoita, etteikö myös muiden ihmisten tuki olisi äärimmäisen arvokasta. Empatia mahdollistaa sen, ettei itse täydy kokea aivan kaikkia maailman kauheuksia pystyäkseen samaistumaan ihmisiin, jotka niitä kokevat. Myötätuntoa toista kohtaan voi kokea silloinkin, kun kyseinen tragedia ei ole omalle kohdalle osunut. Kuitenkin sellainen henkilö, joka on itse kokenut samankaltaisia asioita on tietoinen niistä pienistä pinnan alle jäävistä, mutta silti hyvin merkityksellisistä seikoista, joita sellainen ihminen ei välttämättä tiedosta, joka ei ole itse kokenut samaa.
Vertaistuken merkitys voi olla ratkaisevan tärkeää toipumisessa
Vertaistuessa on myös muita elementtejä, joiden takia se on niin äärimmäisen arvokasta ahdistavassa tilanteessa olevalle ihmiselle. Kun tietää toisen kokeneen täsmälleen samankaltaisen tilanteen, uskaltaa usein itsekin näyttää tunteensa avoimemmin, koska tietää toisen ymmärtävän. Esimerkiksi siinä äärimmäisen traagisessa tilanteessa, jossa lapsi menehtyy, ympärillä olevien ihmisten hyvää tarkoittavat kommentit voivat joskus satuttaa enemmän kuin auttaa. Jos ei itse ole menettänyt lasta, ei voi usein ymmärtää, miten hyvää tarkoittava lohdutus väärillä sanoilla saattaa vain lisätä vanhemman surua.
Sen sijaan sellainen henkilö, joka on itsekin menettänyt lapsen ja tietää, minkälaiselta juuri tämäntyyppinen suru tuntuu, osaa usein puhua vanhemmalle sellaisilla sanoilla, jotka koskettavat oikeita paikkoja vanhemman mielessä. On myös helpompi uskoa, kun tällainen henkilö sanoo, että eräänä päivänä suru tuntuu erilaiselta ja sen kanssa pystyy elämään, vaikka se tuleekin aina olemaan läsnä elämässä.
On tärkeää, että vakavasti sairastuneen lapsen vanhemmat eivät jää yksin. Suomessa on onneksi saatavilla monenlaista apua ja tukea, joka kaikki kannattaa hyödyntää. Terveydenhuollon ammattilaiset osaavat ohjata oikeantyyppisen avun piiriin, heihin kannattaa olla yhteydessä matalalla kynnyksellä.
Iiris-tytön tarinasta voi lukea lisää Ilta-Sanomista.
Teksti: Sonja
