Lapsen menetys on aina vanhemmalle hirvittävä tragedia. Surua ei kuitenkaan voi kirjoittaa diagnoosina sairauslomatodistukseen, siksi diagnoosiksi usein merkitään masennus tai muu vastaava tila, jotta vanhempi voi lain puitteissa jäädä sairauslomalle. Tällainen diagnoosi ei kuitenkaan kuvaa oikein surevan vanhemman tilannetta. Miksi suru läheisen kuolemasta ei itsessään kelpaa sairausloman syyksi?
Ylen artikkelissa kerrotaan kahdesta vanhemmasta, jotka ovat menettäneet lapsensa. Toinen vanhempi menetti lapsensa vuorokausi tämän syntymän jälkeen ja toinen lapsen ollessa aikuinen. Ihmiset tuntuvat toisinaan suhtautuvan eri tavalla vanhemman suruun silloin, kun lapsi on kuollut aikuisena. Aikuisen lapsen menetyksen sureminen on kuitenkin yhtä voimakasta kuin nuoren lapsen menetyksen sureminen. Vanhemman suru ei katso lapsen ikää.
“Suru ei ole sairaus”
Koska surua ei lasketa sairaudeksi, sitä ei siksi tällä hetkellä voi kirjoittaa sairauslomatodistukseen diagnoosiksi. On kuitenkin täysin selvää, että lapsensa menettänyt vanhempi ei kykene menetyksen jälkeen toimimaan normaalilla tavalla työelämässä. Sairausloman tarve on usein hyvin pitkä, vaikka eri ihmisten välillä onkin paljon yksilöllistä vaihtelua.
Koska diagnoosiksi ei voi kirjoittaa surua, lääkärit usein päätyvät kiertoteitä kirjoittamaan sellaisia diagnooseja, joiden avulla vanhemman on mahdollista jäädä riittävän pitkälle sairauslomalle. Tällöin diagnoosiksi tulee usein esimerkiksi masennus, vaikka vanhemman kohdalla kyse on nimenomaan lapsen suremisesta. Vaikka suru voikin toisinaan johtaa masennukseen, suru itsessään on kuitenkin erilainen mielentila kuin masennus.
Väärä diagnoosi voi aiheuttaa myöhemmin erilaisia ongelmia. On helppo ymmärtää, että mikäli ihminen ei ole todellisuudessa kärsinyt masennuksesta vaan surusta, on kyseenalaista laittaa terveystietoihin diagnoosiksi masennus. Tällainen diagnoosi ei kuvaa ihmisen terveyshistoriaa oikein.
Esimerkiksi kun vakuutusyhtiö arvioi, myöntääkö se ihmiselle vaikkapa henkivakuutusta, arviossa otetaan huomioon ihmisen aiemmat sairausdiagnoosit. Masennusdiagnoosi voi vaikuttaa negatiivisesti vakuutuksen myöntämispäätökseen. Sen sijaan kaikilla on täysin selvää, että mikäli lapsensa menettää, tästä seuraa surutila, joka aiheuttaa työkyvyttömyyttä. Tilanne on siis täysin erilainen kuin sellaisen ihmisen kohdalla, joka sairastuu masennukseen ilman läheisen menetystä.
Surun yksinään pitäisi riittää syyksi sairauslomaan
Olisikin tärkeää päivittää järjestelmää siten, että suru olisi mahdollista kirjata syyksi pitkälle sairausloman tarpeelle oman lapsen tai muun läheisen kuoleman jälkeen. Tällöin vanhemman sairaushistoria kuvaisi paremmin todellista tilannetta sen sijaan, että sinne eksyy diagnooseja, jotka eivät vastaa todellisuutta.
Oman lapsen menettäminen on aina hirvittävä järkytys, jollaista ei toivoisi kenenkään kohdalle. Kuitenkin tämä tragedia tapahtuu joka vuosi monille vanhemmille. Jos omassa lähipiirissä on vanhempi, joka on menettänyt lapsensa, on tärkeää, ettei vanhemman surua lähde arvottamaan lapsen iän perusteella. Tärkeintä on olla läheisensä tukena tämän elämän vaikeimpana aikana.
Lähde: Yle
Teksti: Sonja
