Jokainen on kokenut jossain vaiheessa elämäänsä nolostumisen tunteen, kun on tullut tehtyä tai sanottua jotain hölmöä. Aina muut eivät välttämättä ole edes ajatelleet näin, mutta silti itsestä on voinut tuntua, että on tullut sanottua jotain typerää. Tunne voi olla hyvin voimakas ja jäädä päälle joskus pitkäksikin aikaa. Vaikkei sitä tule aina ajatelleeksi, nolostumisen tunne voi joskus olla jopa hyvä asia.
Noloja tilanteita on erilaisia. Jos on pitämässä puhetta ja unohtaa, mitä oli sanomassa, kokee moni olonsa äärimmäisen noloksi. Toisaalta jos julkisella uimarannalla uimapuku valahtaa vahingossa liian alas, nolostumisen tunne voi olla yhtä vahva, mutta hivenen toisenlainen. Paljon vaikuttaa myös ihmisen persoonallisuus. Joitakin eivät tämänkaltaiset tilanteet haittaa lainkaan, siinä missä joku toinen voisi vajota viikoksi maan alle.
Nolostumisesta voi olla hyötyä erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa ihminen on toiminut tavalla, jonka tietää vääräksi. Matkustin kerran junassa, kun tarkastajat nousivat vaunuun tarkistamaan matkaliput. Lähelläni istui resuinen, laitapuolen kulkijan näköinen henkilö vieressään normaalisti pukeutunut nainen. Tarkastajan tullessa heidän kohdalleen laitapuolen kulkijalta näyttävä henkilö kaivoi kuuliaisesti lipun taskustaan ja näytti sen tarkastajalle. Tavallisen siististi pukeutuneella naisella sen sijaan ei ollutkaan lippua.
On mahdollista, että nainen oli epähuomiossa tullut junaan ilman lippua. Vaikka näin olisikin, hän selvästi tunsi olonsa todella noloksi tilanteessa. Ympärillä olijat vilkuilivat häntä sivusilmällä ja luultavasti moni ajatteli tarkoituksella matkustaneen ilman lippua. Naisen kasvoilta näki, että tilanne oli hänelle hyvin epämukava.
En tietenkään voi varmuudella tietää, mitä nainen tunsi sisällään, mutta on hyvin todennäköistä, että nolostuminen jäi hänen mielensä, minkä seurauksena jatkossa miettii kaksi kertaa, nouseeko junaan ilman lippua. Vaikka kyseessä olisi ollut vahinko, nolostumisen kautta asia luultavasti kaivertui mieleen niin voimakkaana, ettei sitä helposti unohda. Tämä on hänelle itselleen eduksi, sillä tämän ansiosta hän ei kenties enää uudelleen joudu vastaavaan tilanteeseen, koska osaa olla tarkempi.
Seuraavan kerran kun jokin asia nolostuttaa, ei tunteeseen tarvitse jäädä kiinni. Voi todeta itselleen, että tapahtui kömmähdys ja pitääpä toimia toisin seuraavalla kerralla. Jos kyseessä on täysin viaton tapahtuma, ei syytä nolostumiseen useinkaan edes ole. Tällöin voi muistuttaa itseään siitä, että ainoa ihminen, joka tapausta jää pohtimaan pidempään on luultavasti nolostuja itse. Muut ovat asian hyvin todennäköisesti jo unohtaneet ja siirtyneet eteenpäin. Nolostujakin voi siis näin tehdä hyvällä mielellä.
