Koulukiusaaminen on valitettavan yleinen ongelma Suomessa. Vuonna 2021 julkaistun Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kouluterveyskyselyn mukaan 4. ja 5. luokan oppilaista kahdeksan prosenttia sekä 8. ja 9. luokan oppilaista kuusi prosenttia kertoi tulleensa kiusatuksi viikoittain. Kouluterveyskysely toteutetaan joka toinen vuosi ja seuraavan kyselyn tietoja aletaan kerätä tänä vuonna maalis-huhtikuussa eri kouluasteilla.
Koulukiusaamisesta puhuttaessa ongelmaa yksinkertaistetaan ja kiusaamisen ajatellaan syntyvän lapsen ominaisuuksien tai hankalan kotitaustan vuoksi. Tätä mieltä ovat Oulun yliopiston tutkijat, joiden mukaan kiusaamispuheessa harvoin tunnistetaan yhteiskunnallisten ongelmien, kuten syrjinnän tai yksittäisen koulun toimintakulttuurin merkitys.
Kiusaamista on tutkittu ja siihen on yritetty puuttua jo vuosikymmenien ajan. Tästä huolimatta se on yhä keskeinen ongelma kouluissa ja vaikuttaa suuresti lasten sekä nuorten elämään.
”Kiusaamisen vastaiset toimet kohdistetaan usein yksittäisiin lapsiin ja nuoriin, ja olosuhteet, joissa kiusaaminen tapahtuu, jäävät vaille huomiota. Lapsen ominaisuuksien tai kotitaustan korostaminen voi johtaa oppilaiden ja perheiden leimaamiseen ja syyllistämiseen”, väitöskirjaa aiheesta parhaillaan tekevä väitöskirjatutkija Anne-Mari Väisänen kertoo tiedotteessa.
Kiusaamisen vastaiset toimet jäävät tehottomiksi, koska ne tunnistavat ongelman puutteellisesti.
”Tehottomuus voi selittyä sillä, ettei oppilaiden ja opettajien kokemusperäistä asiantuntijuutta tunnisteta riittävästi, vaan syyllisiä etsitään oppilaista ja myös opettajia syyllistetään”, professori Maija Lanas toteaa.
Nykykeinot voivat jopa pahentaa tilannetta
Väisänen ja Lanas tutkivat molemmat kiusaamispuhetta Suomessa, ja Oulun yliopiston mukaan he ovat osoittaneet, että kiusaamistutkimus on liian kapea-alaista. Heidän mukaan kiusaamispuheen keskittyminen yksilön ominaisuuksiin, käytökseen ja hallitsemiseen näyttäytyy nykyisin perusteltuna. Tutkijat ovat sitä mieltä, että kiusaamispuhetta tulisi laajentaa huomioimaan paremmin olosuhteet ja kokemuksellinen asiantuntijuus.
Tällä haavaa kiusaamisen ennaltaehkäisyksi ja siihen puuttumiseksi vaaditaan yksittäisten lasten ja nuorten parempaa kontrollia ja vahvempia rankaisukeinoja.
”Näillä keinoilla ei historiallisestikaan ole onnistuttu suitsimaan väkivaltaa tai lasten ja nuorten keskinäisiä ristiriitoja, vaan jopa pahentamaan niitä”, tutkijat kommentoivat.
Oulun yliopiston mukaan koulukiusaaminen tulisikin systemaattisesti liittää yhteiskunnallisesti eriarvoisuutta aiheuttaviin ilmiöihin ja sitä tulisi ehkäistä eriarvoisuuteen puuttumalla sekä hyvinvointia lisäämällä. Lasten, nuorten ja opettajien asiantuntijuus ja kokemuksellinen tieto tulisi ottaa paljon paremmin huomioon kiusaamisen vastaista työtä rakennettaessa.
Tutkijoiden mukaan tarvitaan paljon enemmän laadullista, kontekstitietoista tutkimusta koulukiusaamisesta. Erityisen tärkeää on ottaa huomioon koulujen henkilökuntien ja oppilaiden näkökulma koulun sosiaalisista suhteista ja niiden haasteista.
Teksti: Miia
