Tilanteesta usein selvitään parhain päin, mutta silti vanhemmasta saattaa tuntua, ettei paluuta vanhaan ole, varsinkin jos lapsi on jo vanhempi ja valhe liittyy vakavaan asiaan.
Vaikka vanhempi varmasti ymmärtää, että lapsi luultavasti vain kokeilee rajojaan, silti tilanne usein saattaa tuntua sellaiselta, että tietyllä tavalla ollaan asuttu uudelle alueelle, eikä paluuta entiseen ole. Ennen ensimmäistä valehtelukertaa vanhempi on saattanut ajatella, että kenties lapsi kokee suhteensa vanhempaan sellaisena, että hän ei voi eikä halua valehdella. Kun lapsi sitten valehtelee, vanhempi joutuu hylkäämään tämän ajatusmallin ja hyväksymään sen tosiasian, että tästä eteenpäin hän ei voi olla täysin varma, ovatko lapsen sanomat asiat täysin totta.
Toki on täysin mahdollista palauttaa lapsen ja vanhemman välinen luottamus valehtelun jälkeen. Ilman luottamuksen palautumista arkielämä olisi hyvin vaikeaa. Silti syvälle mielen sopukoihin usein jää valehtelun jälkeen muisto siitä, että tällainen tapaus on ollut. Vaikka luottamus olisikin palautunut, tilanne ei välttämättä voi koskaan olla täysin samanlainen kuin ennen valehtelua. On tärkeää pystyä myöntämään tämä tosiasia itselleen, silloin on huomattavasti helpompi jatkaa eteenpäin.
Valehtelun voi antaa anteeksi, mutta sitä on vaikea unohtaa
Tilanne on hiukan samanlainen kuin parisuhteessa, jossa on ollut pettämistä. Vaikka pettämisen antaa anteeksi, ei sitä usein voi koskaan täysin unohtaa. Suhde on siksi väistämättä pettämisen jälkeen erilainen kuin ennen pettämistä. Vaikka luottamus palautuisikin, ei ole mahdollista koskaan täysin palata takaisin siihen täydellisen luottamuksen mielentilaan, joka on valinnut ennen pettämistä.
Vaikka eroja toki on, tilanne on usein tietyllä lailla samankaltainen, kun lapsi valehtelee vanhemmalle. Näin on varsinkin silloin, jos valhe on vakava ja lapsi jo vanhempi. Vanhempi voi antaa anteeksi ja hän voi uskoa lapsen vakuuttelun siitä, ettei tämä koskaan enää tule valehtelemaan. Mutta koska aikuinen usein omasta kokemuksestaan tietää, että ihminen ei välttämättä kykene tällaista lupausta pitämään, olisi naiivia olla ottamatta huomioon sitä mahdollisuutta, että lapsi saattaa joissakin tilanteissa myöhemmin uudelleen mahdollisesti valehdella. Jos näin tulee tapahtumaan, vanhemman täytyy vain hyväksyä se, että lapsi on luultavasti yrittänyt parhaansa olla valehtelematta, mutta ei onnistunut siinä. Tämä on tavallaan ymmärrettävää, kun ottaa huomioon, että toisinaan totuudessa pysyminen saattaa olla aikuisellekin hyvin vaikeaa.
Tilanteeseen vaikuttaa huomattavasti se, minkä ikäinen lapsi on. Jos kyseessä on kovin nuori lapsi, asia ei välttämättä ole yhtä dramaattinen vanhemman silmissä kuin silloin, kun vanhempi lapsi valehtelee. Pieni lapsi saattaa ymmärtämättömyyttäänkin valehdella, mutta vanhempi lapsi, joka tietoisesti huijaa, tietää tekevänsä väärin. Tällöin luottamuksen palauttaminen on usein vaikeampaa, mutta ei kuitenkaan missään nimessä mahdotonta.
