Lapsen syömishäiriö on vanhemmalle aina suuri järkytys. Asian varhainen puheeksi ottaminen kannattaa, vaikka se ei ole helppoa.
Nykymaailmassa lapset ja nuoret kasvavat alati voimistuvien ulkonäköpaineiden alla. Somessa ja mainoksissa näkyy pääasiassa vain filtteröityjä henkilöitä, joiden kehoa, kasvoja ja ihoa on muokattu voimakkaasti. Ei ihme, että moni kasvava lapsi kokee epävarmuutta ulkonäöstään. Syömishäiriötä on aiemmin ilmennyt enemmän teini-ikäisillä, mutta nykyään ei ole epätavallista, että jopa alle kymmenvuotiaat ovat huolissaan ulkonäöstään, kokevat itsensä lihavaksi ja yrittävät laihduttaa.
Jos vanhempi havaitsee lapsensa laihtuneen ja suhtautuvan ruokailuun eri lailla kuin aiemmin, asia kannattaa ottaa varhaisessa vaiheessa puheeksi, vaikka se saattaakin tuntua haastavalta, koska nuori ei välttämättä halua puhua asiasta ja saattaa olla hyvin vihamielinen.
Syömään painostus ei kannata
Nuorta ei kannata yrittää painostaa syömään, sillä tämä saattaa vain voimistaa hänen laihdutushaluaan. Pahimmassa tapauksessa nuori voi teeskennellä syövänsä miellyttääkseen vanhempaansa, mutta ruokailun jälkeen hän käy oksentamassa ruuan pois. Tästä voi alkaa paha kierre, josta on usein hyvin vaikeaa päästä eroon.
Sen sijaan, että lapselle tai nuorelle saarnaa vain liian rankan dieetin vaaroista, kannattaa keskittyä puhumaan kehopositiivisuudesta. Pelkkä tieteellinen näyttö laihduttamisen vaaroista ei usein riitä motivoimaan lasta tai nuorta lopettamaan laihduttamista. Sen sijaan jos nuoren ajatusmaailmaan pystyy vaikuttamaan siten, että hän alkaa hyväksymään oman kehonsa paremmin, hänen on helpompi lopettaa kehonsa pakonomainen muokkaaminen.
Vanhempi voi esimerkiksi tutkia yhdessä lapsensa kanssa, millä kaikilla tekniikoilla valokuvia ja videoita voidaan nykyään muokata medioissa. Kun lapsi näkee konkreettisesti, että kehoa voi muokata näyttämään jopa epärealistisen laihalta, hänen on helpompi hyväksyä ajatus, että kaikilla muilla ei ole täydellistä kehoa, vaikka kenties siltä saattaa näyttää somessa ja mainosmaailmassa.
Keskustelun hetki kannattaa valita tarkoin
Sen sijaan, että ryntää puhumaan lapselle tai nuorelle hänen mahdollisesta syömishäiriöstään spontaanisti, vanhemman kannattaa valmistautua asiaan huolellisesti. Kannattaa laittaa itselle ylös, mitä ovat tärkeimmät asiat, jotka haluaa sanoa lapselle ja miettiä, kuinka nämä asiat voisi sanoa mahdollisimman lyhyesti ja ytimeikkäästi, niin että lapsen mielenkiinto keskusteluun ei lopahda tai että hän ei ala kokea tilannetta ahdistavana.
Keskustelun ajankohtaan kannattaa myös kiinnittää huomiota. Keskustelu kannattaa järjestää sellaisena hetkenä, jolloin molemmat osapuolet ovat rauhallisessa mielentilassa. Keskustelun aiheen huomioonottaen ei kannata käydä tämäntyyppistä keskustelua esimerkiksi yhteisen aterian yhteydessä.
Sen lisäksi, että tukee lastaan, vanhemman on hyvä muistaa myös etsiä tukea itselleen. Lapsen syömishäiriö on aina vanhemmalle sydäntäsärkevä stressiä aiheuttava asia. Avun ja tuen etsiminen itselleen auttaa vanhempaa pysymään voimissaan ja siten auttamaan paremmin myös lastaan.
Lähde: Very Well Family
Teksti: Sonja
