Kaikille termi “riisitauti” ei ole tuttu. Kyseessä on lapsen luuston sairaus, jonka aiheuttaja on usein D-vitamiinin puutos.
D-vitamiini on keholle elintärkeää. Muiden vaikutustensa ohessa se muun muassa lisää kalsiumin ja fosfaatin imeytymistä suolistosta, eli käytännössä varmistaa sen, että luusto saa käyttöönsä riittävän määrän kalsiumia ja fosfaattia. Jos D-vitamiinia on kehossa liian vähän, tämä tärkeä prosessi heikentyy ja sen seurauksena luuston kehitys häiriintyy.
Riisitauti voi oireilla monin tavoin. Taudin alkuvaiheessa lapsen kalsiumtasot saattavat olla lyhytaikaisesti matalat, minkä seurauksena keho alkaa käyttämään luuston kalsiumvarastoja hyväkseen ja lisäkilpirauhashormonin eritys lisääntyy. Lapsen luuston kalkkivarastojen huvetessa kehon kalsiumpitoisuus laskee jälleen, mistä seuraa monenlaisia oireita.
Riisitaudissa esimerkiksi lapsen pituuskasvu ja motorinen kehitys saattavat hidastua, lapsella saattaa olla lihasheikkoutta ja väsymystä sekä joskus myös kouristuksia. Taudin seurauksena lapsi saattaa myös olla normaalia herkistyneempi infektioille, hänen luunsa saattavat pehmentyä ja hän on alttiimpi luunmurtumille. Pienellä lapsella myös kallon aukileiden luutuminen hidastuu.
Luuston pehmentymisen takia luut saattavat vakavissa tautitapauksissa taipua, mistä seuraa vakavalle riisitaudille tyypillinen ulkonäkö. Luuston pehmeyden takia lapsen alaraajat saattavat taipua siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa harjoitella kävelyä. Lapsen alavatsa voi myös turvota.
Jos riisitautia ei hoideta, se johtaa kuolemaan. Suomessa riisitauti on nykyisin onneksi harvinainen sairaus.
Kuinka riisitauti todetaan?
Jos lapsella epäillään riisitautia, lääkäri määrää hänelle laboratoriokokeita, joissa määritetään lapsen seerumin kalsiumpitoisuus. Jos pitoisuus on viitealueen alarajoilla tai kokonaan viitearvojen alapuolella ja lisäksi lapsen seerumin fosfaattipitoisuus on pienentynyt sekä alkalisen fosfataasin aktiivisuus suurentunut, saattaa kyseessä olla riisitauti. Myös virtsaan erittyvän kalsiumin määrän vähentyminen viittaa riisitautiin. Riisitaudin toteamisessa voidaan apuna käyttää myös röntgenkuvia. Niissä voidaan nähdä luun kuorikerroksen ohentuminen ja muut taudille tyypilliset muutokset.
Riisitaudin hoitona käytetään alkuvaiheessa suurta D-vitamiiniannosta ja myöhemmin lääkärin kanssa määriteltyä D-vitamiiniannosta. Hoidon alkaessa on myös tärkeää korjata kehon kalsium- ja fosfaattivaje.
Jos vanhempi epäilee lapsella olevan riisitauti, oikea toimintatapa on viedä lapsi lääkäriin, jossa asia tutkitaan ja todetaan. D-vitamiinia ei pidä koskaan itsekseen mennä antamaan lapselle suurissa määrin ilman, että on ensin keskustellut asiasta lääkärin kanssa. Joskus D-vitamiinin puutoksen syynä on jokin muu sairaustila, joka aiheuttaa riisitaudin kaltaisia oireita.
Terveellinen, monipuolinen ruokavalio ja riittävän monipuolinen liikunta auttavat riisitaudin hoidossa. Riittävästä kalkin ja D-vitamiinin saannista tulee huolehtia. On myös tärkeää seurata muita lääkärin antamia ohjeita.
Lähde: Terveyskylä
Teksti: Sonja
