Uusperheet kohtaavat monenlaisia haasteita ja hankalia tilanteita, joissa täytyisi kyetä ottamaan huomioon kaikkien perheenjäsenten tunteet ja tarpeet. Hankalin päätös kuitenkin lienee se, että hankkiiko pariskunta yhteisen lapsen. Vai haluavatko keskittyä toisiinsa ja yrittää saada nykyisen uusperheensä toimimaan niin, että kaikilla on hyvä olla?
Lapsen hankinnassa on otettava huomioon monenlaisia asioita. Se ei saa olla myöskään impulsiivinen päätös, vaan sen on oltava pitkän harkinnan tulos. Se on iso vastuu toisesta ihmisestä vähintään 18 vuodeksi.
Niin ydinperheessä, kuin uusperheissä joudutaan biologisen kellon tikittäessä keskustelemaan siitä, että onko lapsiluku molempien mielestä täynnä lasten kasvettua vai olisiko mukavaa saada perheeseen vielä niin sanottu ”iltatähti”.
Toiset kokevat lasten kasvettua ja tultua itsenäisemmäksi, että eivät jaksaisi aloittaa niin sanotusti alusta. He haluavat sen sijaan keskittyä parisuhteeseen ja viettää vihdoin myös omaa aikaa. Uusperheessä asiaan voi liittyä myös se, että toiset puolestaan rakkauden huumassa haluavat ehdottomasti jakaa myös vanhemmuuden ja saada yhteisen lapsen.
Mitä tehdä, kun lapsihaaveet eivät kohtaa?
Jos lapsihaaveet eivät kohtaa, on se vakavan keskustelun paikka. Jokaisella on oltava oikeus ajatuksiinsa ja mielipiteeseensä, mutta toisenkin ajatuksia on kunnioitettava. Jos ajatukset risteävät täysin, olisi jommankumman luovuttava omasta isosta haaveestaan jatkaakseen parisuhdetta. Mutta onnistuuko se ilman katkeruutta myöhemmin toista kohtaan?
Päätöksen tekeminen tällaisessa tilanteessa ei ole todellakaan helppoa. Iltasanomien haastattelema psykologi, psykoterapeutti ja seksuaaliterapeutti, Mirka Paavilainen on sitä mieltä, että lasta ei pitäisi hankkia, elleivät molemmat vanhemmat häntä halua. Paavilainen sanoo näin: ” Syntyhistorialla on merkittävä vaikutus identiteetin muodostumiseen. Se, että lapsi ei tunne olevansa haluttu, vaikuttaa siihen, mitä hän ajattelee omasta itsestään ja arvostaan.”
Ei ole siis fiksu ajatus lähteä lapsen hankinnassa ”uudelle kierrokselle” vain, koska uusi kumppani sitä haluaa ja itse haluaisi pitää kaikin keinoin kiinni uudesta kumppanista.
Mutta, jos pariskunnan molemmat osapuolet haluavat hyvine perusteluineen pitää kiinni omasta ajatuksesta asian suhteen, on hyvä pohtia parisuhteen jatkamista. Kummankin päätöstä ja mielipidettä tulee arvostaa ja kunnioittaa.
Toisaalta lasta haluava voi tulla myös lopputulokseen, että nykyinen parisuhde on tärkeämpää, kuin hänen lapsihaaveensa ja, että hän olisi halunnut lapsen vain juurikin nykyisen kumppaninsa kanssa.
Nämä ovat isoja ja vaikeita päätöksiä, joihin oikean vastauksen voi tietää vain pariskunnan osapuolet itse. Väestöliiton Hyvä kysymys-sivuston mukaan keskustelu lapsensaannista on pariskunnan yksi vaikeimpia keskusteluita.
Jos asiaa on vaikeaa ratkoa keskenään, niin voi ammattilaisen avusta ja oikeista kysymyksistä olla tilanteessa apua.
Voiko uusperheen pariskunta olla onnellinen ilman yhteistä lasta ja vanhemmuutta?
Teksti: Anne-Mari Valta
