Suomessa moni lapsi ja nuori saa apua tuki- tai sijaisperheeltä jossain vaiheessa elämäänsä. Omassa lapsuudenkodissa asiat voivat olla monesta syystä sillä tolalla, että on tarpeen asua tai vähintäänkin kyläillä säännöllisesti toisen perheen luona. Omassa kodissa voi olla esimerkiksi turvattomuutta tai vanhemmat, jotka eivät pysty tai halua huolehtia lapsesta. Mahdollisia syitä on varmasti yhtä monta kuin avun tarvitsijoitakin.
SOS Lapsikylän sivustolta selviää, että tukiperhettä odottavia lapsia on Suomessa jopa tuhansia. Kun lapselle järjestyy tukiperhe, viettää hän siellä suunnilleen yhden viikonlopun kuukaudessa. Sijaisperhe eroaa tukiperheestä ja lapsi muuttaa asumaan sijaisperheeseen tarvitsemansa mittaiseksi ajaksi. Lapsi voi asua perheessä vain lyhyen ajan tai pidemmän aikaa. Toisinaan sijaisperheessä asutaan, kunnes lapsesta kasvaa itsenäinen aikuinen.
Monet eri tahot tarjoavat asiasta lisätietoa
Suomessa on monia eri toimijoita, joiden kautta voi hakeutua mukaan tuki- tai sijaisperhetoimintaan. On tietynlaisia kriteereitä, joita halukkailta vaaditaan. Aluksi on valmentautumista ja koulutusta, joiden avulla varmistetaan tähän toimintaan soveltuvuus. Prosessi ei siis ole salamannopea, joten kärsivällinen asenne on välttämätön. Jos asia kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä sopivaan yhteystahoon ja selvittää asiaa lisää.
Lisätietoa asiasta löytyy esimerkiksi:
Auttamishalu lähtee sydämen tasolta
On upea ja merkityksellinen asia, että löytyy ihmisiä, jotka haluavat ja pystyvät toimimaan apuna niille, jotka sitä tarvitsevat. Tässä tärkeässä tehtävässä toimiminen on vastuullista toimintaa eikä siihen pidä lähteä suinpäin hetken mielijohteesta. Varmasti matkan varrella tulee monenlaisia haasteita ja raskaita hetkiä, mutta siitä saa varmasti paljon hyvää mieltä palkaksi rahallisen korvauksen lisäksi. Monesti käy niin, että lapsi tai nuori kiintyy tuki- tai sijaisperheeseen ja yhteydenpito säilyy läpi elämän.
Yle Uutisten kirjoituksessa on kerrottu sijaisperheenä toimivien vanhempien kokemuksia. Tekstissä kerrotaan eri elämäntilanteissa olevien henkilöiden kertomuksia: yksinhuoltajaäiti, poikamies ja miespari. Yhteistä kaikille on aito auttamisen halu. Sirpa on toiminut vuosikymmenten aikana äitinä yli 40 lapselle, joista osa on asunut hänen luonaan vain hetken ja osa pidempään. Toisinaan hänellä on ollut vain joitakin tunteja aikaa valmistautua lapsen tulemiseen. Vaikka haastavia tilanteita on riittänyt matkan varrella, on rakkaus ja kiintymys sijoitettuihin lapsiin ollut vahvaa.
Teksti: Liisa
