Lapsen kehittymistä taaperosta koululaiseksi on mukavaa seurata. Keskustelut lapsen kanssa käyvät yhä mielenkiintoisemmaksi ja monipuolisemmiksi. Motorinen kehitys on nopeaa ja arkiset taidot sekä itsenäistyminen lisääntyvät. Tässä artikkelissa käydään läpi eri kehitysvaiheet taaperosta koululaiseksi.
Taapero (1-3 vuotta)
Taaperon usko omiin kykyihin on vahva ja kehittyvät motoriset taidot mahdollistavat ympäristön tutkimisen. Hän kiinnostuu enemmän muista lapsista. Leikit monipuolistuvat, mutta leikki muiden lasten kanssa saattaa olla rajua. Hän ei myöskään osaa vielä jakaa tavaroitaan ja huomioida riittävästi muita, kerrotaan Terveyskirjaston sivuilla.
Uhmaaminen, oman tahdon löytäminen ja rajojen testaaminen kuuluvat taaperon kehitykseen. Omat puutteelliset taidot suututtavat ja turhauttavat. Suuttuessaan taapero saattaa huutaa, lyödä, heitellä tavaroita tai purra. Kiukunpuuskan iskiessä vanhemman syli, lohdutus ja tilanteen sanoittaminen auttavat pahan olon yli. Taapero tarvitseekin aikuisen ohjausta, lohdutusta ja tukea vielä monissa asioissa.
Leikki-ikäinen (3-6 vuotta)
Leikki-ikäisen vilkas mielikuvitus voi aiheuttaa ajottain pelkotiloja, jolloin vanhemman lohdutus tulee tarpeeseen. Myös mielikuvituskaverit ovat yleisiä. Leikit muuttuvat rinnakkaisleikeistä leikeiksi kavereiden kanssa. Liikkuminen voi olla välillä jopa uhkarohkeaa. Pahimmat uhmakohtaukset ovat historiaa. Opilliset taidot, kuten laskeminen, kehittyvät. Askartelu alkaa sujua kehittyneen hienomotoriikan takia. Leikki-ikäinen nauttii itsestään, omista taidoistaan ja niiden esittämisestä muille. Kehuminen nostaa lapsen itsetuntoa ja motivoi opettelemaan uutta. Lapsi voi kuitenkin pahoittaa helposti mielensä huomatessaan, ettei kykene samaan, kuin ikäisensä kaverit.
Lapsi oppii päiväkuivaksi ennen neljää ikävuotta. Vahinkoja voi kuitenkin vielä sattua, koska lapsen hermosto ei ole täysin kehittynyt. Vessassa käymistä harjoitellaan ahkerasti. Lapsi pyyhkii pyllynsä itse pissaamisen jälkeen noin 3-4 vuoden iässä. Kakan jälkeen pyyhkiminen opitaan yleensä vasta kuuteen ikävuotee mennessä, kerrotaan MLL:n sivujen artikkelissa.
Alakoululainen (6-7 vuotta)
Esikouluvaiheessa lapsi on tunne-elämältään seesteisempi, aktiivinen ja innostuu helposti. Esikouluun mentäessä lapsen maailma alkaa suuntautua kodin ja perheen piiristä yhä enemmän kavereihin ja ulkopuoliseen maailmaan. Arjen taidot kehittyvät, kuten omista tavaroista huolehtiminen. Kaverit ovat tärkeitä ja lapsella on tarve kuulua ryhmään ja tulla hyväksytyksi ikätovereiden keskuudessa. Kaveri- ja sosiaaliset taidot kehittyvät koko ajan, mutta edelleen tarvitaan aikuisen apua isoimmissa ristiriitatilanteissa. Koulukypsyyteen vaikuttavat muun muassa kyky keskittyä, motoriset taidot, tunne-elämän kehittyminen sekä kyky ottaa vastaan opettajan ohjeita.
Lapsi haluaa irrottautua vanhemmistaan, mutta on silti heistä vielä monin tavoin riippuvainen. Se voi aiheuttaa ristiriitaisia tuntemuksia. Irtautumispyrkimyksissään lapsi saattaa kiukuta vanhemmilleen ja arvostella heitä. Hän voi uhmata rajustikin vanhemman laittamia sääntöjä, neuvotaan MLL:n artikkelissa.
Lapsi tarvitsee rajojen sisällä päätäntävaltaa. Hän voi esimerkiksi valita paidan kouluun kahdesta eri vaihtoehdosta. Joistakin asioista voidaan neuvotella, mutta tietyt tärkeät asiat päättää vanhempi. Alakoululaisella epäonnistumiset voivat aiheuttaa alemmuuden tunteita, vaikkakin tunteiden säätely on jo kehittynyt hyvälle mallille. Kaverit, harrastukset, mutta myös oma aika ovat tärkeitä. Pojat ja tytöt leikkivät yleensä eri porukoissa.
Oliko lapsen kehitysvaiheissa sinulle uutta tietoa?
Lähteet: Terveyskirjasto, MLL
Teksti: Anne-Mari Valta
