Lapsen leikit muuttuvat 2-3 vuoden iässä, kun mielikuvitus kehittyy. Samaan aikaan lapselle saattaa ilmestyä mielikuvitusystävä. Lapsi haluaa, että mielikuvitusystävällekin tarjoillaan mehua ja keksejä. Miten tähän mielikuvitusystävään pitäisi suhtautua?
Lapsen mielikuvitusystävien osalta ei ole syytä huoleen. Ne kumpuavat lapsen suuresta mielikuvituksesta ja kuuluvat kehitykseen noin kolmen vuoden iästä ylöspäin. Kaikilla lapsilla ei kuitenkaan ole mielikuvitusystäviä. Joillakin niitä puolestaan saattaa olla useita, opastetaan ”Lapsen maailma”-lehden artikkelissa.
Leikkiin voi mennä rennosti ja leikkisästi mukaan, koska lapsi tajuaa yleensä itsekin mielikuvitusystävän olevan tarua, eikä totta, jatkaa Lapsen maailma. Sille ei saisi naureskella, vaan mielikuvitusystävään tulisi suhtautua empaattisesti. Palveleehan mielikuvitusystävä sentään lapsen kehitystä. Jos vanhempi naureskelee sille, voi se pahimmillaan lopettaa lapsen ilon leikkimisestä, neuvotaan Savon Sanomien artikkelissa.
Mihin lapsi tarvitsee mielikuvitusystävää?
Lapsi tarvitsee mielikuvitusystävää monestakin syystä: ujon ja hiljaisen lapsen mielikuvitusystävä on usein rasavilli ja raisu, koska sen avulla lapsi rohkaistuu kokeilemaan erilaisia asioita ja saa itsetunnolleen vahvistusta. Usein esikoisilla ja ainokaisilla lapsilla se täyttää sosiaalista tyhjiötä ja lieventää yksinäisyyttä, vaikka mikään ei korvaakaan todellista sosiaalista elämää ja vuorovaikutusta. Lapsi harjoittelee sen avulla muun muassa empatiakykyä asettumalla toisen asemaan sekä sosiaalisia taitoja. Sen avulla lapsi voi myös harjoitella tunnesäätelyä ja purkaa tuntemuksiaan, mitkä ovat jääneet käsittelemättä päiväkodissa kiireen ja hälinän keskellä.
Milloin on syytä huolestua mielikuvitusystävästä?
Mielikuvitusystävään on tarvetta harvoin puuttua, mutta jos lapsi uppoutuu liikaa mielikuvitusmaailmaan, niin vanhempien tehtävä on hienotunteisesti ohjata lasta takaisin enemmän reaalimaailmaan.
Jos mielikuvitusystävä alkaa käskeä lasta tekemään tuhmuuksia tai alkaa tuntua pelottavalta, niin vanhemman tulee puuttua tilanteeseen ja kertoa, ettei sellaista tarvitse pelätä tai kuunnella, mikä ei ole totta. Mielikuvitusystävän kuuluu toimia lapsen palveluksessa, eikä aiheuttaa hänelle hankaluuksia tai pelkotiloja, ohjeistaa Savon Sanomat.
Jos epäilee, että mielikuvitusystävän taustalla on lapsen yksinäisyys, niin tilanteeseen kannattaa yrittää saada parannusta. Mieti, onko lapsellasi riittävästi kavereita ja jos ei ole, niin mitä asialle voisi tehdä. Voisiko lapsen ilmoittaa vaikka johonkin kerhoon, jossa hän voisi tavata ikäisiään lapsia?
Oletko tutustunut lapsesi mielikuvitusystävään? Mistä arvelet sen kertovan?
Teksti: Anne-Mari Valta
