Äiti auttaa lastaan kohti itsenäistymistä tekemällä aluksi asiat hänen puolestaan. Myöhemmin hän tekee asioita lapsen kanssa. Lopulta hän vain ihailee ja seuraa vierestä, kun lapsi selviää asioista itse, kerrotaan psykoterapia-lehti.fi:n artikkelissa.
Onnelliseen lapsuuteen kuuluu lapsen valmisteleminen itsenäistymään, mikä on prosessi. Itsenäistymisen opettaminen aloitetaan asteittain pienistä asioista, kuten lelujen keräämisestä takaisin paikoilleen leikkien loputtua. Myöhemmin lapsi voi pikku hiljaa osallistua perheen yhteisiin asioihin, kuten astioiden korjaamiseen ruokailun loputtua ja roskien viemiseen, neuvotaan Terapeuttitalon artikkelissa.
Lapsen itsenäistyminen on prosessi
Teini voi jo opetella huolehtimaan mahdollisimman itsenäisesti erilaisista kotitöistä omalla vuorollaan, kuten laittaa ruokaa ja tehdä pyykkihuoltoa. Häntä kannattaa motivoida kotiaskareisiin sillä, että hän tulee tarvitsemaan kyseisiä taitoja muuttaessaan pian omilleen. Olisi hyvä, että kotiaskareista tulisi rutiinia ja hän tekisi niitä myös oma-alotteisestikin.
Tärkeintä on, että lapselle annetut tehtävät ja vastuu on sovitettu lapsen ikätasolle ja yksilöllisille taidoille sopiviksi. Sen lisäksi vastuuta tulee myös aina seurata vapauksia ja oikeuksia samassa suhteessa, ettei lapsi kuormitu liikaa, ohjeistaa Terapeuttitalo.
Rajat ovat tärkeitä ja, että lapsi/nuori ymmärtää, miksi ne ovat olemassa. Ne eivät ole lapsen kiusaksi, vaan lapsesta välittämistä ja turvallisuuskysymys! Niiden avulla lapselle opetetaan vastuuta ja sopimuksista kiinni pitämistä. Noista taidoista on hyötyä myöhemmin elämässä, kuten työelämässä, painottaa Terapeuttitalo.
Vanhempien aiheuttamat kompastuskivet lapsen itsenäistymisen tiellä
Vuonna 1997 tehdyssä tutkimuksessa huomattiin, että vanhempien liian holhoova toiminta saattaa näkyä lapsessa negatiivisesti. Lapsesta voi tulla esimerkiksi liian epävarma itsestään ja tekemisistään, kerrotaan MTV-uutisten artikkelissa.
Jotkut vanhemmat sen sijaan vaativat nykyaikana lasta itsenäistymään ikätasolleen liian suurin vaatimuksin ja odottavat lapsen itsenäistyvän liian varhain. Sekään ei ole hyvä asia, vaan tässäkin pitäisi kuunnella jokaisen lapsen tarpeita ja valmiuksia itsenäistymisen askeleisiin yksilöllisesti.
Sen sijaan joillakin vanhemmilla on suuria vaikeuksia antaa teinin ”lentää pesästä”. Erityisen vaikeaa se on vanhemmille, jotka ovat eläneet vuosikausia vain lapsilleen ja jopa lastensa kautta, vailla omaa elämää ja omia juttuja. Viimeistään lapsen tullessa murrosikään, vanhempien olisi hyvä alkaa etsimään muitakin syitä olemallassa ololleen, kuin lapset.
He ovat meillä vain lainassa ja lopulta meidän tulisi päästää heistä irti, muistutetaan myös meidän artikkelissamme.
Oletko sinä ollut vahingossa lapsesi itsenäistymisen jarruna? Tuntuuko lapsen nopea kasvaminen sinusta haikealta?
Teksti: Anne-Mari Valta
