Teksti: Anna-Leena
Anopit ovat lukuisten kauhutarinoiden ja vitsien päähenkilöitä. Mieluinen miniä -kirjan kirjoittanut toimittaja, tietokirjailija Tuula Vainikainen huomauttaa MTV3-sivuston artikkelissa, että suurin osa anoppien ja miniöiden suhteista on kuitenkin hyviä ja asiallisia. Mikä anoppisuhteesta tekee vaikean?
Anoppi takertuu
Anopin voi olla vaikeaa ymmärtää, että oma lapsi on aikuinen ja viihtyy paremmin puolisonsa seurassa. Lapsi ei välttämättä vietäkään kesälomia perheen kesämökillä vanhempiensa kanssa tai syö jouluaattona samassa pöydässä. Tällaisissa tilanteissa miniä koetaan monesti kilpailijana. Vainikainen huomauttaa MTV-3-sivuston artikkelissa, että kilpailu anopin ja miniän välillä on siinä mielessä outoa, että heillä on todellisuudessa todella erilaiset roolit: äiti ei ole puoliso, eikä puoliso äiti. On täysin luonnollista, että lapset kasvavat ja elävät omaa elämäänsä, jonka päähenkilö ei olekaan enää äiti.
Anoppi määräilee
Joillekin äideille voi olla vaikeampaa ymmärtää, että oma lapsi on kasvanut, eikä äidillä olekaan enää sanomista hänen tekemisiinsä. Takertuva äiti saattaa kuitenkin vaikuttaa negatiivisesti anopin ja miniän suhdetta. Myös se, että anoppi tuntee oikeudekseen kertoa mielipiteensä kaikesta lapsensa elämään liittyvästä saattaa hiertää suhdetta. Koska kyseessä on puolisolle tärkeä ja läheinen henkilö, voi miniän olla hankala ottaa asia puheeksi. Anopin tunkeileva käytös saattaa nostaa miniän niskakarvat pystyyn. Kuinka huomauttaa asiasta kohteliaasti, pahoittamatta kenenkään mieltä?
Anoppi mummina
Vaikka suhde olisi aiemmin ollut asiallinen tai jopa läheinen, voi lapsen syntymä aiheuttaa uudenlaisia haasteita. Anoppi saattaa kokea oikeudekseen osallistua lasta koskeviin päätöksiin tai toimia lapsen kanssa oman mielensä mukaan, ottamatta huomioon miniän toiveita. Jos miniä kokee, että anoppi astuu jatkuvasti varpaille, saattaa kynnys jättää lapsi anopin kanssa nousta suureksi. Tämä taas saattaa loukata tai suututtaa anoppia, joka haluaisi viettää mahdollisimman paljon aikaa lapsenlapsensa kanssa.
Jotkut isovanhemmat myös näkevät lapsenlapset kuin mahdollisuutena korjata omien lastensa kanssa tehdyt virheet. Jos omien lasten ollessa pieniä anoppi olivat jatkuvasti töissä, hän saattaa kokea, että isovanhemmuuden kautta hänellä on vihdoin aikaa tehdä niitä asioita, jotka omien lasten kanssa jäivät vain haaveeksi. Anoppi saattaa pahimmassa tapauksessa suunnitella tekevänsä lapsenlapsensa kanssa sitä tai tätä ja loukkaantua, kun suunnitelmat eivät mene yksiin perheen suunnitelmien kanssa.
Tärkeintä on tulla toimeen
Vainikainen huomauttaa artikkelissa, että kenenkään ei tulisi joutua valitsemaan äitinsä ja puolisonsa välillä. Anopin ei tarvitse olla paras ystävä, mutta on kaikkien kannalta helpompaa, että välit pysyvät asiallisina. Äidin ei tarvitse lakata olemasta äiti, vaikka lapsi kasvaisi. Äitiys kuitenkin muuttuu, kun lapsi kasvaa aikuiseksi ja hänen elämäänsä astuu muita tärkeitä ihmisiä. Kilpailun anopin ja miniän välillä ei tulisi olla tarpeellista, sillä kummallekin varmasti löytyy paikka lapsen ja puolison elämässä.
Onko sinulla kokemuksia hankalasta anoppisuhteesta?
