Vanhemmat seuraavat usein tarkasti lapsensa kehitystä. Jos oman lapsen kehitysaskeleet eivät noudata yleisiä aikaikkunoita, voi huoli vallata vanhemman mielen. Lapset ovat yksilöitä ja aikaikkunat ovat siksi usein vain suuntaa antavia. Vaikka lapsen kehitys ei aina noudattaisi keskimääräisiä aikarajoja, usein vanhemman ei tarvitse olla huolissaan.
Pienen lapsen ensimmäisiin elinvuosiin mahtuu monia merkittäviä etappeja. Ryömimään opettelu, seisomaan nouseminen ja ensimmäiset haparoivat askeleet ovat luonnollisesti ikimuistoisimpien hetkien joukossa. Vanhemmat seuraavat Innokkaasti lapsen erilaisia kehitysaskelia. Jokainen uusi opittu asia voi tuntua pieneltä ihmeeltä.
Puhetaito avaa uuden ulottuvuuden lapsen ja vanhemman väliseen kommunikaatioon
Ennen puhumaan oppimista pieni lapsi kommunikoi monenlaisilla muilla tavoilla vanhempiensa ja muiden ihmisten kanssa. Vanhemmat osaavat usein tulkita lapsensa eleitä ja ilmeitä hyvin tarkasti. Sanallinen kommunikaatio tuo kuitenkin aivan uuden ulottuvuuden vanhempien ja lasten väliseen viestintään. Tämän takia ensimmäisiä sanoja ja lauseita odotellaan suurella innolla. Jos näitä merkkitapahtumia ei ala kuulumaan, huoli saattaa puristaa vanhemman sydäntä. Vanhempi saattaa miettiä, onko kaikki kunnossa oman lapsella, kun hän ei opi puhumaan yhtä nopeasti kuin ikätoverinsa.
Lapset kehittyvät eri tahtiin
Jotkut lapset saattavat sanoa ensimmäiset sanansa jo alle vuoden ikäisenä, siinä missä toiset oppivat puhumaan vasta huomattavasti myöhemmin. Terveydenhuollon ammattilaiset seuraavat lapsen kehitystä ja havaitsevat tilanteet, jolloin on syytä alkaa huolestumaan puheenkehityksen viivästymisestä. Toki myös vanhempien havainnot ovat erittäin tärkeässä roolissa, kun arvioidaan lapsen kehitystä. Vanhempien ei kuitenkaan tarvitse kokea huolta, ellei oma lapsi opi kaikkia asioita täsmälleen oppikirjojen aikaikkunoiden sisällä.
Toisinaan on varaa odotella huomattavastikin yli yleisten aikarajojen ennen kuin on syytä todella huolestua. Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilla kerrotaan, että esimerkiksi puheen oppimiseen vaikuttavat muun muassa ympäristön virikkeet ja se, kuinka paljon lapselle puhutaan. Asiaan vaikuttaa paljon myös lapsen persoonallisuus ja perinnölliset sekä yksilölliset ominaisuudet.
Jos lapsella todetaan ongelmia oppimiskyvyn kanssa, vanhemmat usein ovat havainneet merkkejä asiasta jo ennen kuin terveydenhuollon ammattilaiset kiinnittävät asiaan huomiota. Jos lapsi esimerkiksi on autismin kirjolla, vanhemmilla on monesti saattanut jo pitkään olla tunne siitä, että lapsi ei välttämättä ota kontaktia samalla tavoin kuin muut ikäisensä. Näissä tilanteissa vanhemman vaisto on usein kullanarvoinen työkalu ja vanhempien kannattaakin jakaa havaintojaan esimerkiksi neuvolakäynneillä.
Jos vanhempaa huolestuttaa oman lapsen kehitysvauhti, kannattaa rohkeasti kysyä asiasta neuvolassa. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat tottuneet vastaamaan tällaisiin kysymyksiin ja vanhemman mieltä voi rauhoittaa, kun hän kuulee asiantuntijoilta, että syytä huoleen ei ole. Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilta voi lukea lisää lapsen ajattelun ja puheen kehityksestä.
Oletko sinä joskus tuntenut huolta lapsesi kehitysvauhdista tiettyjen taitojen suhteen?
Lähde: Mannerheimin Lastensuojeluliitto
Teksti: Sonja
