Välillä kuulee tarinoita suvuista, joissa tietyt suvun jäsenet ovat kantaneet keskinäistä kaunaa jopa vuosikymmeniä. Joskus vihanpito alkaa jostakin lähes merkityksettömästä asiasta, joka paisuu suuremmaksi, kunnes riidan osapuolet eivät lopulta enää edes muista tarkkaan, mistä riita alunperin alkoi. Negatiivisesta suhtautumisesta pidetään silti kiinni, koska siitä on tullut vuosien varrella tapa. Miten ihmiset ajautuvat tällaisiin tilanteisiin?
Välillä sitä ihmettelee, kuinka on mahdollista, että jokin mitättömän pieni asia saattaa rikkoa ihmisten välit pysyvästi. Joskus pienestä asiasta alkanut erimielisyys suurenee ajan kanssa sellaisiin mittasuhteisiin, että riidan osapuolet eivät lopulta halua olla missään tekemisissä toistensa kanssa. Varsinkin jos alkuperäinen syy erimielisyyteen vaikuttaa olleen täysin triviaali, on vaikeaa ymmärtää, kuinka ihmiset ovat valmiita uhraamaan kokonaisia elämän pituisia sukulaisuussuhteita tai muita läheisiä ihmissuhteita ulospäin mitättömältä vaikuttavan riidan takia.
Jos joku sanoo meille pahasti, on luonnollista loukkaantua
Jos sanoillaan meitä loukannut henkilö pyytää myöhemmin anteeksi, empaattinen ihminen usein on valmis unohtamaan asian ja siirtymään eteenpäin. Osatakseen pyytää anteeksi, loukkaajan täytyy ensin tunnistaa tilanne, jossa toista on loukattu. Tämä voi joskus olla yllättävän vaikeaa. Varsinkin jos ihminen on luonteeltaan sellainen, että hän usein puhuu muille epäsensitiivisen sävyyn ilman että varsinaisesti tarkoittaa mitään pahaa, hän ei välttämättä edes ymmärrä loukanneensa toista pahasti puheellaan.
Jos loukkaaja ei edes ymmärrä loukanneensa, pitäisikö häntä kohtaan suhtautua ymmärtäväisesti?
Vaikka peruskäytöstavat olisivatkin hakusessa, ihmisellä on kuitenkin useimmiten jonkinlainen käsitys siitä, millaisia asioita on hyväksyttävää sanoa ja millaisia ei. Tästä huolimatta joskus voi käydä ylilyöntejä ilman, että ihminen tietoisesti tarkoittaa pahaa. Jos ihminen aidosti ei ole ymmärtänyt loukkaavansa, on hänelle helpompi antaa anteeksi kuin silloin, kun ihminen selkeästi loukkaa tahallaan. Toisaalta jos ihminen ei pyydä anteeksi vielä senkään jälkeen, kun hänelle on tehnyt selväksi, että hänen käytöksensä on ollut loukkaavaa, välit voivat pahimmassa tapauksessa katketa kokonaan.
Näistä asioista voidaan olla todella montaa mieltä. Yksi näkemys on, että mikäli epäkohteliaalle ihmiselle tekee liikaa myönnytyksiä, tämä on hänelle signaali siitä, että moinen käytös on hyväksyttävää. Tämän takia joskus liika ymmärtäväisyys, erityisesti jos toinen ei osoita minkäänlaista halua muuttaa tapojaan, saattaa jopa lopulta olla karhunpalvelus toiselle osapuolelle. Toki tilanteet ovat aina tapauskohtaisia ja lieventäviä asianhaaroja löytyy usein. Esimerkiksi jos ihmisellä on huolia, huono käytös voi johtua stressistä, mikä voi joskus olla täysin ymmärrettävää.
Oletko sinä joskus kohdannut tilanteen, jossa joku on kohdellut sinua väärin eikä ole ymmärtänyt pyytää anteeksi käytöstään?
