Kun lapsi on syntynyt, vanhemmat ja muut läheiset usein etsivät kilvan hänestä tuttuja piirteitä. Fyysisiä samankaltaisuuksia on helppo havaita. Myös lapsen persoonallisuudessa on usein havaittavissa yhtäläisyyksiä vanhempiin. Toisaalta joskus lapsi ei muistuta selkeästi kumpaakaan vanhempaa. Näetkö sinä lapsessasi omia tai puolisosi piirteitä?
Usein vanhemmat näkevät lapsissaan omia piirteitään. Varsinkin vastasyntyneen lapsen vanhemmat voivat viettää tuntikausia katsoen nukkuvan lapsensa kasvoja, vertaillen hänen piirteitään omiinsa ja läheisten sukulaisten piirteisiin. Kun lapsi kasvaa ja hänen oma persoonallisuutensa alkaa tulla selkeämmin esiin, vanhemmat saattavat havaita tuttuja piirteitä myös lapsen käyttäytymisessä. Lapsi saattaa esimerkiksi olla vanhemman tavoin ujo, vetäytyvä, rohkea tai utelias.
Lapsen käyttäytymisen seuraaminen saattaa opettaa vanhemmalle asioita myös vanhemmasta itsestään
Lapsi jakaa vanhempiensa perimän, eikä siksi ole mikään ihme, että yhtäläisyyksiä löytyy niin ulkonäöstä kuin persoonallisuudestakin. Monesti vanhempi vasta lastaan seuraamalla tajuaa, että hänellä itselläänkin on tiettyjä samankaltaisia persoonallisuuspiirteitä. Ihmisen saattaa usein olla vaikeaa havainnoida itseään riippumattomasti ulkopuolelta, mutta kun kotona vipeltää pieni ihminen, joka saattaa toisinaan toimia tavoilla, joista vanhemmat eivät pidä, tämä monesti saa vanhemman analysoimaan omaakin käytöstään tarkemmin. Tällainen analyysi voi joskus olla hyvinkin silmiäavaavaa.
Ei esimerkiksi ole lainkaan epätavallista, että murrosikäisen teinin riehuessa ja raivotessa vanhempi tunnistaa tuttuja käyttäytymismalleja lastaan seuratessaan. Moni vanhempi on sanonut, että tällainen “ahaa-elämys” on itseasiassa avartanut omaakin maailmankuvaa, kun pystyy näkemään paremmin omaankin käyttäytymiseensä liittyviä syy-seuraus-yhteyksiä, joista ei välttämättä aiemmin ole ollut tietoinen. Tämä saattaa auttaa vanhempaa ymmärtämään paremmin myös muiden ihmisten suhtautumista häneen.
Moni asia vaikuttaa lapsen tulevaisuuden muotoutumiseen
Jos vanhemman omassa elämässä on ollut vaikeuksia, joiden hän on ehkä kokenut osaltaan johtuvan hänen tietyistä luonteenpiirteistään, kuten esimerkiksi kärsimättömyydestä ja äkkipikaisuudesta, vanhemmalle saattaa nousta huoli, voiko hänen lapsensa joutua samanlaisiin vaikeuksiin, jos hänellä on samanlaisia luonteenpiirteitä. Tällöin vanhemman on hyvä muistaa, että moni muukin asia vaikuttaa siihen, millainen lapsen elämästä muodostuu.
Vanhemmalla on toki paljon vaikutusvaltaa sen suhteen, millaisia eväitä elämään hän antaa lapselleen kotona. Esimerkiksi empatiataito on asia, jota voi harjoittaa paremmaksi, jos tuntuu, että taito on lapselle vaikea. Lapsi usein oppii parhaiten esimerkin kautta. Jos vanhempi toivoo, että lapsi aikuisena käyttäytyisi tietyllä lailla, paras taktiikka tämän saavuttamiseen on käyttäytyä itse kyseisellä tavalla ja näyttää siten hyvää esimerkkiä lapselleen.
Näetkö sinä paljon omia, puolisosi tai muiden sukulaisten piirteitä lapsessasi?
Teksti: Sonja
