Röyhtäily, ilmavaivat, virtsankarkailu… Moni kiusalliseksi koettu asia kuuluu ihmiskehon normaaliin toimintaan, mutta silti näitä asioita hävetään voimakkaasti. Onko häpeän tunteesta ihmiselle jotain hyötyä?
Jokaiselle on jossakin kohtaa elämää sattunut kiusallinen tilanne, jossa vaikkapa ilmaa pääsee karkaamaan suolistosta maailman tuuliin hetkellä, jolloin ei todellakaan itse ole tarkoittanut. Tällöin usein nolous valtaa mielen ja häpeän tunne on myös ulospäin selvästi nähtävissä sivustakatsojille.
Tietenkään ei pidä päästellä ilmoja tieten tahtoen julkisilla paikoilla, mutta miksi ihminen haluaa vajota maan alle, jos vahingossa kyykistyessä kuuluu pienempi tai suurempi pörähdys? Kyseessä on kuitenkin täysin normaali ilmiö, joka tapahtuu jokaiselle ihmiselle useampia kertoja päivässä. Toki on kohteliasta yrittää välttää pörinöitä, mutta jos vahinko pääsee tapahtumaan, itselle helpointa olisi suhtautua siihen olankohautuksella ja jatkaa elämää eteenpäin, sen sijaan että asiaan jää kiinni pitkäksi aikaa.
Pahimmillaan nolous voi kestää päiviä ja tilanne palaa mieleen aina kun näkee henkilöt, jotka todistivat “pörähdystä”. Jos pörähdys tapahtui työpaikalla, saattaa jopa työntekö hetkellisesti kärsiä syvän häpeän takia. Miksi me ihmiset olemme niin herkkiä sille, mitä toiset meistä ajattelevat?
“Vanhana hassu hattu ei haittaa”
Joku sanoi minulle joskus, että vasta vanhana sitä uskaltaa laittaa muiden mielestä hassunnäköisen hatun päähänsä ulos lähtiessä, jos itse sattuu hatusta pitämään. Sanonnalla viitataan siihen, kuinka ihminen vanhetessaan usein muuttuu vähemmän sensitiiviseksi muiden arvostelulle. Koskaan arvostelulle ei varmaan tule täysin immuuniksi, mutta sietokyky voi hyvinkin kasvaa kun ikään tulee lisää ja näkee selvemmin, kuinka pienistä asioista lopulta onkaan kyse.
Joskus sitä toivoo, että voisi saada vanhuksen hassu hattu-mentaliteetin jo nyt nuorempana voimavarakseen elämän polulle. Taidosta olla nolostumatta ja välittämättä muiden mielipiteistä olisi monille paljon hyötyä. Kuinka paljon energiaa ihmiset tuhlaavatkaan sen pohtimiseen, mitä muut heistä ajattelevat. Jos kaiken sen energian saisi valjastettua hyötykäyttöön, ehkä ilmastonmuutos ja muut suuren kaliiberin ongelmat olisi jo selätetty?
Toisaalta tämmöisistä asioista nolostuminen kuuluu ihmisyyteen. Ehkä emme koskaan voi välttää punan leviämistä poskille, jos pörähdys pääsee tulemaan väärässä paikassa? Kenties nolouden tunne on tarpeellinen siinä mielessä, että ilman sitä saattaisimme estottomasti päästellä ilmoja julkisesti jopa liiallisuuteen asti?
Sama pätee muihinkin ihmisen edesottamuksiin. Kenties häpeä ja nolous ovat lopultakin tarpeellisia jarruja, jotka suitsivat ihmisten käytöstä niin, että emme käyttäydy tavoilla, joista olisi haittaa meille itsellemme ja läheisille. Kenties nyky-yhteiskunta pysyy kasassa siinä muodossa kuin sen tunnemme muiden tekijöiden ohella myös siksi, että ihmiset välttävät toimimasta tavoilla, jotka kokevat noloiksi?
Mitä mieltä sinä olet? Onko nolouden tunne normaali asia, josta ei kenties edes pitäisi pyrkiä eroon?
