Lähtökohtaisesti olisi tarkoitus, että parisuhde ja vanhemmuus soljuvat rinnakkain ja kukaan ei korvaisi ketään, vaan kaikki sopeutuisivat uuden perheenjäsenen tuloon toisiaan unohtamatta. Sopeutumiseen vaikuttavat, että kuinka hyvin vanhemmat ovat valmistautuneet muutokseen, sopeutuvat siihen ja miten hyvin he säilyttävät keskusteluyhteyden.
Ilta-Sanomat kokosi Vauva.fi-keskustelupalstalta tuoreiden vanhempien ajatuksia parisuhteesta lapsen syntymän jälkeen. Eräs vanhempi kertoi, että kokee lapsen syrjäyttäneen kumppanin paikan. Heillä oli ollut täydellinen parisuhde ennen lapsen syntymää, mutta nykyään äiti ei koe samoja positiivisia tunteita miestään kohtaan. Sanaharkkaa oli lapsen syntymän jälkeen jatkuvasti ja mies lähinnä ärsyttää häntä. Äiti kokee lapsen olevan hänelle tärkeintä ja kaikki kaikessa ja siksi syrjäyttäneen miehen paikan suurimpien tunteiden kohteena.
Parisuhteen ei pitäisi kilpailla vanhemmuussuhteen kanssa, vaan niiden tulisi toteutua limittäin ja rinnakkain, sanotaan Ensi- ja turvakotien liiton sivuilla. Tällöin lapsi ei myöskään ns. syrjäytä kumppanin paikkaa, kuten keskustelupalstan äiti koki. Jos esimerkiksi tuore äiti uppoutuu synnytyksen jälkeen liiaksi vahvaan symbioosiin vauvan kanssa, eikä anna isän ottaa tilaa tasavertaisena vanhempana, on vaarana, että vauva saa äidin täysin jakamattoman huomion, eikä parisuhteelle ja kumppanille jää tilaa.
Joillakin pareilla on vaikeuksia hyväksyä sitä, että vauvan syntymän jälkeen, he eivät enää olekaan kumppanin elämän ainoat ja tärkeimmät henkilöt. Isästä voi tuntua, että hän jää sivuun ja äidistä, että hänet nähdään vain vauvan ruokkijana ja hoitajana, kerrotaan Nct.org sivustolla.
Vanhempien ja vauvan välille syntyy niin sanottu ”kolmiomalli”
Hyvä terveys kertoo äidin ja vauvan symbioosista, jolloin isä voi kokea ulkopuolisuuden tunteita. Raskausaika on äidille konkreettisempaa ja äiti lisäksi synnyttää vauvan ja mahdollisesti imettää tätä, jolloin symbioosi vahvistuu entisestään. Äidin olisikin opittava päästämään vauvasta irti ja antamaan hänet välillä esimerkiksi isän hoiviin.
Vauvan syntymä pariskunnalle muodostaa niin sanotun ”kolmiomallisen” ihmissuhteen. Se on aina haasteellinen ihmissuhdemalli. Kolmiossa joutuu kohtaamaan tunteen omasta erillisyydestä ja ulkopuoliseksi jäämisestä. Tästä on kyse esimerkiksi silloin, kun äitiä kaihertaa isän ja vauvan yhteinen hauska hetki. Äitiä harmittaa todellisuudessa tunne ulkopuolisuudesta ja erillisyydestä. Isällä ja vauvalla on omat tekemiset, joihin äidillä ei ole aina pääsyä. Tunnetta voi olla vaikea tunnistaa. Niinpä äiti perustelee isän hassuttelun haitalliseksi, koska ei tunnista, mistä pohjimmiltaan on kyse. Voi olla vaikea myöntää, että tuntee yksinäisyyttä jäätyään ulkopuoliseksi. Ulkopuolisuuden tunteet ovat yleensä isälle vielä tutumpia.
Osaatko ylläpitää parisuhdetta ja vanhemmuussuhdetta rinnakkain ja limittäin? Onko kaikille perheenjäsenille perheessänne oma paikkansa?
Lähteet: Ensi- ja turvakotien liitto, Hyvä terveys, Iltasanomat ja Nct.org
Teksti: Anne-Mari Valta
