Vielä tänäkin päivänä moni ajattelee yksinhuoltajuutta asiana, jota kukaan ei vapaaehtoisesti itselleen valitsisi. Tämä on eräs esimerkki vanhoista piintyneistä ajattelumuodoista, jotka vaikuttavat huomaamattamme siihen, kuinka suhtaudumme kanssaihmisiimme.
Entisaikoina tilanne oli ymmärrettävästi paljon haastavampi yksinhuoltajille. Perinteisen perhemallin mukaisesti mies kävi töissä ja nainen hoiti kodin ja lapset. Sata vuotta sitten esimerkiksi naisen oli huomattavasti vaikeampaa jäädä yksinhuoltajaksi.
Yksinhuoltajuus on nykyään usein tietoinen valinta
Nykypäivänä moni valitsee kuitenkin täysin vapaaehtoisesti yksinhuoltajuuden. Olisikin aika päästä eroon tunkkaisista ajattelumalleista, joiden mukaan yksinhuoltaja on aina jollakin lailla onneton yksilö, joka toivoisi puolisoa rinnalleen.
Toki ideaalisessa tilanteessa olisi eduksi, jos on toinen aikuinen jakamassa arjen töitä, joita lapsiperheessä aina riittää. Vapaaehtoisesti yksinhuoltajaksi ryhtynyt on kuitenkin punninnut nämä asiat huolella ja tullut johtopäätökseen, että yksinhuoltajuus on hänelle paras ratkaisu. Kun ihminen on jo itse käynyt läpi tämän arviointiprosessin, ei ulkopuolisten myöhempi kommentointi enää aiheuta kuin mielipahaa.
Yksinhuoltajuuteen liittyy yhä voimakas stigma
Tästä huolimatta yksinhuoltajia yhä arvostellaan voimakkaasti ja yksinhuoltajuuteen liittyy usein tietynlainen stigma. Monet perinteistä perhemallia kannattavat henkilöt vetoavat jopa tieteeseen perustellessaan, miksi lapselle on parempi kasvaa perheessä, jossa on sekä isä että äiti. Nämä henkilöt usein jatkavat samaan hengenvetoon, että yksinhuoltajien lasten elämä on jollakin lailla “vajavaista” verrattuna kahden vanhemman perheisiin. Psychology Today -sivustolla tohtori Bella DePaulo toteaa tällaisten väitteiden olevan tieteen näkökulmasta täysin paikkaansapitämättömiä.
DePaulo jatkaa, että ihmisten kategorisointi tiettyihin stereotypioihin aiheuttaa lähes poikkeuksetta yksilölle voimakasta ahdistusta. Siksi on surullista, että yhä tänä päivänä yhden vanhemman perheet joutuvat kohtaamaan ennakkoluuloja ja arvostelua yhteiskunnan ja kanssaihmisten suunnalta.
Stereotypiat ovat yleistyksiä joiden avulla ei voi tehdä päätelmiä yksilöistä
Stereotypiat ovat aina mallinnuksia, jotka kuvaavat tilastollisia trendejä isoissa ihmisjoukoissa. Toisin sanoen stereotypioiden avulla on mahdotonta ennustaa sitä, millaisia ominaisuuksia jollain tietyllä yksilöllä on. Silti tällaista yleistystä tapahtuu jatkuvasti.
Yksinhuoltajuus on tästä hyvä esimerkki. Monilla on mielipide siitä, millaista yksinhuoltajavanhemman ja hänen lastensa elämä on. Usein tämä mielipide on täysin väärä. Silti vääriä mielikuvia pidetään yllä ja vahvistetaan. Yksinhuoltajaperheiden lapset voivat kuitenkin elää aivan yhtä tasapainoista ja onnellista elämää kuin kahden vanhemman perheessä elävät lapset.
Viimeisten muutamien kymmenien vuosien aikana yhteiskunta on kehittynyt huomattavasti suvaitsevaisemmaksi kuin mitä se on aiemmin ollut. Silti työtä vielä riittää. Toivottavasti lähitulevaisuudessa myös yksinhuoltajuuteen liittyvistä vanhoista ajattelumalleista päästään lopullisesti eroon.
Lähde: Psychology Today
Teksti: Sonja
