Turun yliopistossa tarkistettavan väitöskirjan mukaan myös vanhemman matala koulutustaso liittyy usein siihen, että lapsi saa todennäköisemmin myöhemmin oppimishäiriödiagnoosin. Sen sijaan D-vitamiini puute tai raskausajan tupakointi eivät näyttäisi lisäävän oppimishäiriöiden riskiä.
Tuoreen suomalaisen väitöstutkimuksen mukaan etenkin äidin matala koulutustaso sekä yksinhuoltajuus olivat yhteydessä lasten oppimishäiriöihin. Myös syntyminen loppuvuodesta näyttää lisäävän lapsen riskiä kärsiä oppimishäiriöstä, väitöksestä ilmenee.
– Näiden yhteyksien syyt ovat todennäköisesti sekä ympäristöön että geeneihin liittyviä. Matalan koulutustason omaavilla vanhemmilla on muita todennäköisemmin myös oppimishäiriö, ja oppimishäiriöt ovat vahvasti perinnöllisiä. Lisäksi kotiympäristö saattaa olla oppimiselle vähemmän suotuisa, väitöskirjatutkija, LL Bianca Arrhenius sanoo väitöstä koskevassa tiedotteessa.
Syntymäkuukausi voi ratkaista
Lapsen suhteellisella iällä tarkoitetaan lapsen ikää suhteessa muihin samana vuonna syntyneisiin lapsiin. Arrhenius tutki myös iän vaikutusta oppimishäiriöihin ja diagnoosin todennäköisyyteen. Hänen mukaansa niin ikään syntymäkuukauden vaikutus oli merkittävä. Verrattaessa tammi- ja joulukuussa syntyneitä lapsia jälkimmäisillä oli kaksinkertainen riski tulla myöhemmin diagnosoiduksi oppimishäiriöisiksi.
– Tämä yhteys oli yllättävän vahva. Nuoren suhteellisen iän epäedulliset vaikutukset yleiseen koulumenestykseen olivat tiedossa, mutta aiempia tutkimuksia terveydenhuollossa varmistetuista oppimishäiriöistä ei ollut yhtäkään. Löydös selittynee sillä, että luokan nuorimpia lähetetään suhteellisesti enemmän erikoissairaanhoitoon eri syistä, Arrhenius arvelee.
Useampia ongelmia samaan aikaan
Arrheniuksen laaja väestöpohjainen tutkimus käsitti 6 490 lasta, jotka olivat saaneet oppimishäiriödiagnoosin, eli lukemisen, kirjoittamisen tai matematiikan oppimisvaikeuden diagnoosin erikoissairaanhoidossa vuoden 2012 loppuun mennessä. Tutkimuksessa hyödynnettiin valtakunnallisia rekistereitä. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että 62,8 prosentilla oppimishäiriödiagnoosin saaneista oli lisäksi jokin muu puheen, kielen tai motoriikan kehityksen häiriö tai psykiatrinen häiriö.
– Löydös kertoo siitä, että ne lapset, jotka lähetetään erikoissairaanhoitoon, ovat usein monialaisen arvion ja hoidon tarpeessa. Arrhenius toteaa.
– Jos esimerkiksi lapsella on pelkkä lukivaikeus, jonka kanssa pystyy koulutyössä etenemään, häntä ei yleensä ole tarpeen lähettää erikoissairaanhoitoon. Näin ollen on muistettava, että otos kuvaa erikoissairaanhoidossa hoidettuja lapsia, Arrhenius jatkaa.
D-vitamiinivaje ei vaikuttanut
Arrhenius tarkasteli väitöskirjansa osatutkimuksissa myös raskaudenaikaisia altistuksia, eli äidin tupakointia ja D-vitamiinitasoja sekä niiden vaikutuksia lapsen oppimishäiriöön. Tupakointitieto perustui äitien omaan ilmoitukseen tupakoinnista. Tutkimuksen perusteella äidin tupakointi näytti olevan selkeästi yhteydessä lapsen oppimishäiriöihin, kun verrattiin tapauksia väestöstä poimittuihin verrokkeihin, mutta yhteys ei ollut enää tilastollisesti merkittävä, jos tulosta verrattiin tupakoinnille eri tavoin altistuneisiin sisaruksiin.
Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että myöskään lapsen mahdollisella sikiöaikaisella D-vitamiinivajeella ei ole vaikutusta hänen myöhempään oppimiskykyynsä tai koulumenestykseensä.
Huono-osaisuus keskittyy
Oppimishäiriötä esiintyy arviolta 5-10 prosentilla väestöstä. Perinnöllisen alttiuden osuus häiriöiden riskiin on kiistaton, Arrhenius sanoo tutkimusten osoittaneen ja toivoo, että tämä otettaisiin jatkossa huomioon myös muun muassa koulumaailmassa. Hän korostaa, että erikoissairaanhoidossa oppimishäiriöisiksi diagnosoiduista lapsista merkittävällä osalla todettiin lisäksi muitakin motoriikan tai kielenkehityksen haasteita sekä psykiatrisia sairauksia.
– Huono-osaisuuden kasaantuminen samoille perheille näkyy tässäkin tutkimuksessa monella tapaa, Arrhenius toteaa.
Hän lisää, että diagnoosien kasaantuminen suhteellisesti nuorille lapsille osoittaa puolestaan sen, että opetushenkilökunnan, terveydenhuollon ja vanhempien on syytä tiedostaa suhteellisen nuoren iän haitallinen vaikutus myös silloin, kun aletaan arvioida lapsen oppimiskykyä.
Näin ilmenevät
Terveyskirjasto kertoo, että oppimisvaikeuksia on kolmea eri tyyppiä: lukemisen erityisvaikeus, laskemiskyvyn erittyusvaukeus sekä kirjoittamisen erityisvaikeus. Kaksi ensimmäistä tunnetaan myös nimillä dysleksia ja dyskalkulia. Sivuston mukaan noin joka 20. suomalainen kärsii jostakin edellä mainituista. Oppimista voivat entisestään hankaloittaa esimerkiksi tarkkaavuuden, hahmottamisen, puhumisen tai kielenkehityksen häiriöt.
Terveyskirjasto niin ikään kertoo, että joillain lapsilla voi esiintyä hankaluuksia samanaikaisesti useammalla eri alueella, vaikka kyse ei olisikaan mistään älyllisestä vammasta lapsen aivoissa tai kehitysvammaisuudesta. Suomalaisilla lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet esiintyvät varsin useinkin yhdessä, sillä suomen kielessä äänteet usein noudattavat johdonmukaisesti kirjoitettuja sanoja.
Terveyskirjaston sivuilla kerrotaan eri oppimishäiriötyypeistä seuraavaa:
Lukemisen erityisvaikeus
Ihmisellä, joka kärsii lukemisen erityisvaikeudesta, kyky ymmärtää luettua tekstiä on heikko suhteessa hänen muihin yleisiin valmiuksiinsa ja koulutukseensa. Ongelmat tällä saralla voivat ilmetä esimerkiksi vaikeutena oppia kirjainten tarkoittamia äänteitä tai vaikeutena saada yhdistettyä kirjaimet ja oikeat, niitä vastaavat äänteet keskenään. Lukemisen erityisvaikeus on selvästi yleisempää pojilla ja miehillä kuin tytöillä ja naisilla, mikä johtuu pääasiassa lukemisen harrastamisen eroista eri sukupuolten välillä.
Kirjoittamisen erityisvaikeus
Kirjoittamisen erityisvaikeus ilmenee tesktintuotannossa esimerkiksi erilaisina kielioppivirheinä, ongelmina tavuttaa sanoja oikein, hankaluutena jäsentää kappaleita sekä epäselvänä käsialana. Perinnölliset tekijät myötävaikuttavat usein oppimisen erityisvaikeuksien esiintymiseen, etenkin lukemisen vaikeudessa. Jyväskylän yliopiston tutkimus osoitti, että, oppimisvaikeudet voivat kirjaimellisesti ”kulkea suvussa”.
Laskemisen erityisvaikeus
Tässä erityisvaikeudessa lapsen tai aikuisen laskemiskyky on selvästi odotettua huonompaa suhteessa henkilön ikään, mitattuun yleiseen kyvykkyyteen sekä koulutukseen. Matemaattiset hankaluudet oireilevat esimerkiksi vaikeuksina käsitellä numeroja ja niiden antamaa informaatiota, tarkkaavaisuuden ja työmuistin toimimattomuutena sekä vajeena hahmottaa tiettyjä asioita muun muassa kielellisesti tai avaruudellisesti.
Milloin huolestua?
Suomessa lapsen oppimiskykyä ja kehitystä aletaan seurata jo neuvolassa. Jos pikkulapsen kyvyissä havaitaan poikkeavia vajavuuksia, ohjaavat terveysviranomaiset lapsen ja perheen tukitoimien piiriin negatiivisen kehityksen katkaisemiseksi. Jos epäilee lapsensa kärsivän oppimishäiriöstä, kannattaa kääntyä lapsen oman opettajan puoleen, Myös koululääkäri on pätevä henkilö arvioimaan oppimishäiriön mahdollisuutta yksittäisellä lapsella, Terveyskirjasto ohjeistaa.
Lähde: Turun yliopisto, Terveyskirjasto, Psykologia
Teksti: Petra
