Narkolepsiaan sairastutaan usein nuorena. Sairauteen saattaa liittyä päiväväsymyksen ja nukahtelun lisäksi myös harha-aistimuksia ja unihalvauksia. Mistä narkolepsiassa on kyse?
Narkolepsia on neurologinen sairaus, jossa ihminen tyypillisesti kärsii väsymyksestä ja nukahtelusta. Narkolepsia jaetaan kahteen eri tyyppiin. Tyypin 1 narkolepsiaan kuuluu vahvojen tunne-elämysten yhteydessä esiintyvää lihasjännityksen pettämistä eli katapleksiaa. Tämä voi ilmetä esimerkiksi kasvoissa, käsissä tai jaloissa. Erittäin voimakkaassa reaktiossa henkilö saattaa jopa kaatua.
Yöuni on usein narkolepsia-potilaalla rikkonaista, minkä seurauksena ihminen on usein hyvin väsynyt päiväsaikaan. Väsymys saattaa johtaa heikentyneeseen keskittymiskykyyn ja vaikeuksiin ylläpitää tarkkaavaisuutta. Myös muistihäiriöt ovat tavallisia narkolepsia-potilailla.
Harha-aistimukset ovat yleisiä narkolepsiassa
Koska narkolepsiassa unen ja valveen rajatila on hämärtynyt, sairauteen liittyy usein myös erilaisia hallusinaatioita varsinkin heräämis- ja nukahtamisvaiheissa. Usein nämä harha-aistimukset saattavat tuntua pelottavilta. Myös unihalvaus on narkolepsia-potilailla yleistä. Unihalvaus esiintyy yleensä yhdessä hallusinaatioiden kanssa, luoden usein potilaalle pelottavan ja avuttoman olon.
Tyypin 1 narkolepsia on autoimmuunisauraus. Autoimmuunisairaudella tarkoitetaan tilannetta, jossa immuunipuolustusjärjestelmä hyökkää elimistön omia kudoksia vastaan. Narkolepsian tapauksessa virheellinen puolustusreaktio suuntautuu aivojen hypotalamusta vastaan tuhoten hermosoluja, jotka tuottavat oreksiini-nimistä välittäjäainetta. Oreksiinilla on rooli REM-unen säätelijänä, minkä seurauksena oreksiinia tuottavien solujen tuhoutuminen aiheuttaa häiriötilan REM-unen säätelymekanismissa.
Tyypin 2 narkolepsia on harvinaisempaa kuin tyypin 1 narkolepsia. Sen syntysyitä tunnetaan huonommin kuin tyypin 1 narkolepsian. Tyypin 2 narkolepsiassa potilas ei kärsi oreksiinin puutoksesta tai lihasjännityksen pettämisestä.
Perintötekijät saattavat altistaa narkolepsialle
Narkolepsiaan sairastutaan usein nuorella iällä, tyypillisesti 12-15 vuotiaana. Sukupuolten välisiä eroja sairauden ilmenemisessä ei ole havaittu. Sen sijaan on huomattu, että tietyt perintötekijät saattavat altistaa narkolepsian puhkeamiselle. Näiden altistavien perintötekijöiden läsnäolo ei vielä yksin riitä aikaansaamaan narkolepsian puhkeamista. Sairauden puhkeaminen edellyttää perinnöllisen alttiuden lisäksi myös jonkinlaista laukaisevaa ympäristötekijää.
Esimerkiksi sikainfluenssa-pandemian aikana annettu Pandemrix-rokote laukaisi joillakin lapsilla ja nuorilla narkolepsian. On epäilty, että rokotteen eräs komponentti aiheutti narkolepsian laukeamisen sellaisilla henkilöillä, joilla oli siihen alttius. Tarkkaa mekanismia, jolla rokote sai aikaan immuunipuolustusjärjestelmän virheellisen aktivaation, ei kuitenkaan tunneta. On hyvä muistaa, että Pandemrix-rokotteen lisäksi minkään muun rokotteen ei ole havaittu laukaisevan narkolepsiaa.
Narkolepsia-diagnoosin tekee lääkäri oireiden ja unitutkimuksen perusteella. Narkolepsiaa voidaan hoitaa esimerkiksi piristävällä lääkityksellä, joka auttaa päiväväsymykseen. Myös muita lääkkeitä voidaan käyttää lääkärin harkinnan mukaan narkolepsian hoidossa. Säännöllinen vuorokausirytmi on hyvin tärkeää narkolepsia-potilaalle. Myös päiväunilla on potilasta piristävä vaikutus. Säännölliset ateriat ja liikunta ovat edellä mainittujen keinojen ohella tärkeitä kulmakiviä narkolepsian itsehoidossa.
Lähde ja lisätietoa: Terveyskirjasto
