Moni vanhempi on ollut tilanteessa, jossa on tullut toimittua tavalla tai toisella hölmösti oman lapsen edessä ja jälkeenpäin harmittaa. Vanhemmalle voi joskus olla kova paikka myöntää omia virheitään. Virheitä ei kuitenkaan kannata piilotella lapselta.
Töissä on ollut raskas päivä, lapsi on pahalla tuulella päiväkodista hakiessa ja vielä pitäisi ehtiä käydä ruokakaupassa kotimatkalla. Kaupassa on pitkä jono ja myyjällä menee kassakone juntturaan juuri omalla kohdalla. Takana jonottava kärsimätön kanssa-asiakas alkaa soittaa suutaan ja ennen kuin vanhempi ehtii hillitä itsensä, tulee sanottua vihaisena muutama vähemmän painokelpoinen sana. Lapsi luonnollisesti kuuntelee vieressä korvat höröllä.
Kaupasta ulos tultaessa tunteet ovat vielä pinnassa, mutta kotona ärtymys alkaa lopulta laskea, kun perhe on ruokittu ja kaikki ovat jälleen leppoisammalla mielellä. Tällöin mieleen voi palata, mitä tuli päästettyä suusta kaupassa. Vanhempaa saattaa nolottaa oma maltinmenetys, mutta toisaalta tuntuu vaikealta ja ehkä turhaltakin ottaa asiaa enää puheeksi lapsen kanssa, joten asia saa jäädä.
Vanhempi päättää yrittää kaikkensa, ettei enää menettäisi hermojaan ja näyttäisi huonoa esimerkkiä lapselleen. Jonkin ajan kuluttua samanlaisen stressaavan päivän päätteeksi tilanne kuitenkin jälleen toistuu muodossa tai toisessa ja tulee sanottua jollekin inhottavammin kuin tarkoitti. Tietysti jälleen siten, että lapsi on vierellä.
Lapsi voi alkaa pitämään epäkohteliasta puhetapaa normaalina
Kun tilanne toistuu useamman kerran, lapsi voi alkaa kokea, että tällainen puhetapa on normaalia aikuisten välillä. Lapsi usein ihailee vanhempaansa ja pyrkii matkimaan tätä. Jos lapsi huutaa rumasti toiselle lapselle päiväkodissa ja vanhempi toruu häntä, on lapsen hyvin vaikeaa ymmärtää, miksi aikuinen saa sanoa toiselle aikuiselle ilkeästi, mutta lapsi ei saa sanoa toiselle lapselle samalla tavalla.
Vanhempi voi tuntea omantunnon pistoksen oivaltaessaan, että pohjimmiltaan lapsen puhetapa juontaa juurensa tavasta, jolla hänen kotiympäristössään puhutaan muille. Harva vanhempi toivoo lapsestaan aikuista, joka puheellaan loukkaa muita ja josta muiden on siksi vaikeampi pitää. Toisille epäkohteliaasti puhuvaa ihmistä pidetään usein vähemmän miellyttävänä kuin ystävällistä ihmistä.
Virheet kannattaa myöntää
Vaikka kuinka nolottaisi, vanhemman kannattaa ottaa asia puheeksi lapsensa kanssa, jos on tullut toimittua epäkohteliaasti muita kohtaan lapsen nähden. Lapsen on tärkeää oppia, että aikuisetkin voivat tehdä virheitä ja sanoa joskus asioita, joita he eivät todellisuudessa tarkoita. Tärkeintä on opettaa lapselle, että vaikka joskus vahingossa sanoisi jotakin hölmöä, se ei tarkoita, etteikö voisi opetella jatkossa toimimaan toisin. Omaa itsehillintää voi ja kannattaa jatkuvasti kehittää paremmaksi, niin lasten kuin aikuistenkin.
Jos vahingossa tulee jotakuta loukattua, tilanne on tärkeää laukaista pyytämällä anteeksi, muutoin toiselle osapuolelle voi jäädä katkeruuden tunteita. Kun vanhempi rehellisesti kykenee myöntämään lapselleen, että tuli toimittua vahingossa tarpeettoman töykeästi ja painottaa myös anteeksipyynnön tärkeyttä, hän auttaa näin lastaan oppimaan toimimaan samoin.
