Jos vanhempi käyttää arjessa paljon energiaa eri kauhuskenaarioiden välttämiseksi, suhtautumistapa siirtyy helposti myös lapselle. Lapsesta voi tulla epävarma ja hän saattaa aikuisena toimia itsekin samoin. Hyväksymällä, ettei kaikkia asioita elämässä pysty hallitsemaan, olo muuttuu usein huomattavasti rennommaksi.
On ymmärrettävää, että vanhempi pyrkii kontrolloimaan tilanteita arjessa varmistaakseen, ettei lapselle tapahdu mitään pahaa. Moni vanhempi tietää miltä tuntuu, kun pelko puristaa sydäntä, jos kuulostaa siltä, ettei lapsi enää hengitä sängyssään. Samanlainen pelko voi vallata mielen myös muissa tilanteissa.
Vanhempi saattaa pelätä jopa hysteerisesti, että lapsi laittaa jotain suuhunsa ja tukehtuu. Kun lapsi kasvaa ja alkaa liikkumaan, vanhempi voi kokea, ettei kykene hetkeksikään irtautumaan lapsen viereltä, jottei tämä vahingoita itseään.
Vanhempien pelko on hyvin ymmärrettävää. On toki tärkeää seurata tarkkaan, kun pieni lapsi aloittaa liikkumaan itsenäisesti, ettei hän pääse vahingoittamaan itseään. Jossakin vaiheessa kuitenkin pitää luottaa, että lapsi osaa jo riittävän hyvin pitää huolta itsestään, jotta vanhempi kykenee irtautumaan hetkeksi muihin askareisiin. Jos vanhempi pakonomaisesti kokee välttämättömäksi olla joka hetki lapsen vierellä, tästä on pidemmän päälle vain haittaa sekä vanhemmalle että lapselle.
Ylivarovaisuus lapsen turvallisuudesta aiheuttaa stressiä
Myös lapsesta on hermostuttavaa, jos vanhempi on jatkuvasti vierellä tarkkailemassa. Vanhempi voi reagoida esimerkiksi säpsähtämällä tai huudahtamalla, jos lapsi on kompastumassa. Vanhemman reagointi voi pelästyttää lapsen.
Tilannetta voi verrata siihen, kun autoa ajaessa kakkoskuskin paikalla oleva henkilö huudahtaa yllättäen, ”väistä!”. Varoittamaton huudahdus voi häiritä ajajaa niin pahasti, että hän saattaa pahimmillaan ajaa kolarin. Mikäli vanhempi kontrolloi lapsen jokaista liikettä ja kulkee perässä varjon lailla huudellen varoituksia lapsen juostessa kotipihalla, lapsi voi stressaantua voimakkaasti. Joskus käytöksestä on tullut vanhemmalle huomaamatta tapa, eikä hän enää itse tiedosta, miten ylisuojelevalta ja jopa pakkomielteenomaiselta toiminta näyttää ulkopuolisen silmin katsottuna.
Vanhemman elämäntilanne voi olla stressaava esimerkiksi työn tai muiden asioiden takia, ja stressi näyttäytyy ylenmääräisenä huolehtimisena lapsesta. Normaalioloissa vanhempi ei välttämättä ole näin reaktiivinen suojelunhalussaan, mutta stressi voimistaa ajatuksia ja pelkoja siitä, että lapselle sattuisi jotain.
Tilanteessa vanhemman olisi hyvä paneutua ongelman juurisyihin, eli stressin aiheuttajiin ja pohtia, kuinka stressiä voisi vähentää. Kun vanhempi kokee olonsa levolliseksi ja itsevarmaksi, hänellä ei ole tarvetta kontrolloida lapsen jokaista liikettä. Vanhemman rauhallisuus tarttuu helposti lapseenkin, minkä seurauksena lapsen itsevarmuus vahvistuu.
