Toisinaan käy niin, että lapsen elämässä ensimmäinen läheinen menehtynyt olento on perheen lemmikki.
Jos isovanhemmat ovat nuoria eikä läheisten joukossa ole muita iäkkäitä sukulaisia, joiden kanssa lapselle olisi muodostunut läheinen suhde, voi kestää pitkään ennen kuin ensimmäinen lapselle läheinen ihminen menehtyy. Jos perheessä on lemmikkejä, saattaa olla, että lapsen nuoruusvuosien aikana esimerkiksi perheen koira tai kissa saavuttaa maallisen taipaleensa pään. Varsinkin jos lemmikki on ollut lapselle hyvin läheinen, tällainen tilanne on hänelle henkisesti todella suuri asia.
Lapsi tarvitsee vanhemman tukea kohdatessa kuoleman aiheuttaman surun
Lapsi ei välttämättä aiemmin ole miettinyt kuolemaa ja hänellä saattaa siksi lemmikin menehtyessä olla paljon kuolemaan liittyviä kysymyksiä mielessään. Lapsen täytyy antaa esittää kaikki kysymyksensä turvallisessa paikassa kiireettömässä tilanteessa. Usein käy niin, että vastatessaan lapsen elämään ja kuolemaan liittyviiin kysymyksiin vanhempi itsekin pysähtyy näiden asioiden äärelle miettimään. Tällä lailla vanhempi lapsen kanssa jutellessaan usein saattaa huomata omien ajatustensakin jäsentyvän selkeämmiksi.
Lapselle voi esimerkiksi sanoa lemmikin menehdyttyä, että on luonnollista surra asiaa. Lapselle voi myös sanoa, että lemmikki eli hyvän ja onnellisen elämän osana omaa perhettään ja että elämä oli hyvää varsinkin siksi, että lapsi piti lemmikistä niin hyvää huolta. Näin lapsen ajatukset voi ohjata siihen suuntaan, että kuoleman hetkelläkin tärkeintä on eletty hyvä elämä.
Kuolemaa ei kannata vähätellä lapselle
Vaikka kuolemaa ei tarvitse liikaa pohtia pienen lapsen kanssa, vanhemman on kuitenkin hyvä olla rehellinen siihen liittyvistä omista ajatuksistaan. Vanhempi voi esimerkiksi sanoa, että kuolema ei tietenkään ole mukava asia, mutta että on turha ahdistua siitä liikaa tai pelätä sitä, sillä se on luonnollinen osa elämää. Jos lemmikin kuoleman syynä oli sairaus, lasta voi myös muistuttaa siitä, että lemmikillä on nyt hyvä olla, koska se ei enää kärsi kivuista ja että kuolema on ollut lemmikin kannalta helpottava ja hyvä asia.
Lapselle voi myös sanoa, että lemmikki tulee aina säilymään osana häntä, koska lemmikki pysyy hänen muistoissaan ja ajatuksissaan, eikä sillä tavalla koskaan kokonaan katoa. Toki asioista tulee aina keskustella lapsen kehitysasteen mukaan. Kovin nuorelle lapselle ei kannata alkaa selittämään kuolemaan liittyviä filosofisia pohdintoja, sillä lapsi ei niitä vielä voi ymmärtää ja hän saattaa vain ahdistua. Siinä vaiheessa kun lapsi alkaa jo itsekin näitä asioita pohtimaan, vanhempi voi antaa hänelle vinkkejä ja hyödyllisiä työkaluja, joiden avulla lapsi voi rakentaa omia käsityksiään elämän perusasioista.
Parents-sivustolta voi lukea lisää siitä, kuinka pienelle lapselle kannattaa puhua kuolemasta.
Teksti: Sonja
