Ajattelevatko vanhemmat, että maaseudulla ei voi käydä mitään, kun tiet ovat hiljaisempia kuin kaupungissa?
Maaseudulla lapsia saatetaan opettaa ajamaan esimerkiksi traktoria jo huomattavan nuorella iällä.
Jos lähettyvillä ei ole muita naapureita, saattaa tulla tunne, että ei ole mitään vaaraa, jos lapsi ajaa traktorilla vaikkapa hiljaista sivutietä.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että nuori lapsi on aistimaailmaltaan ja motoriikan hallinnan osalta erilainen kuin aikuinen. Aikuisen näkökulmasta tulee tehtyä virhearvio, jos aikuinen olettaa, että lapsi tietyissä tilanteissa osaa toimia täsmälleen samoin kuin hän. Oman lapsen turvallisuuden takaamiseksi olisi hyvä odottaa erilaisten taitojen harjoittelemisen kanssa siihen saakka, jolloin asian harjoittelun katsotaan yleisesti olevan turvallista lapselle.
On ymmärrettävää, että vanhemmilla ei välttämättä ole tunnetta, että tilanteeseen liittyy vaaraa, jos ympäristössä ei ole ketään. Varmasti useimmissa tapauksissa käykin niin, että lapselle ei tapahdu mitään pahaa. Jos asiat eivät kuitenkaan mene niin kuin oli tarkoitettu, vanhempien suru ja järkytys on valtavaa. Tässä kohtaa mielen saattavat täyttää itsesyytökset siitä, olisiko tilanne ehkä voitu välttää, jos olisi ollut tiukempi lapsen ajoiän suhteen.
Jos vahinko on jo tapahtunut, ei vanhemman tarvitse enää syytellä itseään
On täysin selvää, että kukaan vanhempi ei tarkoituksella tee päätöksiä, joiden ajattelee olevan mahdollisesti vaarallisia omille lapsilleen. Keskustelupalstoilla saatetaan toisinaan hyvinkin julmasti tuomita vanhempia jälkeenpäin, jos on sattunut esimerkiksi jonkinlainen onnettomuus, jossa keskustelijat kokevat, että vanhempi olisi voinut toimia toisin ja näin estää onnettomuuden.
Tällaiset kommentit ovat tietyllä tavalla ymmärrettäviä, mutta toisaalta ne ovat myös hyvin julmia, vaikka suurin osa ihmisistä ei niitä sellaisiksi tarkoitakaan. Ihmiset tekevät päivittäisessä elämässään jatkuvasti virhearvioita, joista toiset ovat suurempia, toiset pienempiä. Silloin kun riskit eivät realisoidu, ihminen saattaa kokea, että kyseessä ei ollutkaan niin vakava virhearvio. Kun riskit toteutuvat, jokainen siinä kohtaa ajattelee ja toivoo, että olisi tehnyt toisenlaisen ratkaisun silloin, kun se vielä oli mahdollista.
Monilla ihmisillä on taipumus ajatella, ettei pahin skenaario voi osua hänen kohdalleen
Tällainen ajattelu on hyvin inhimillistä. Meistä jokainen ajattelee välillä näin, eikä siksi tulisi syyllistää toisia ja vääntää veistä haavassa silloin, jos pahin mahdollinen epäonni on sattunut osumaan kohdalle.
Joskus vanhemmat, jotka antavat lapsensa ajaa nuorena syrjäisillä teillä ärtyvät, jos asian ottaa puheeksi. Ärtymys on luonnollinen puolustusreaktio tilanteessa, jossa ihminen kokee häneen kohdistuvan arvostelua. Olisi kuitenkin tärkeää, että ihmiset näkisivät asiat selkeämmin. Nuori lapsi auton ratissa on aina riski, myös silloin, kun vanhempi on mielestään riittävän lähellä ohjaamassa tilannetta. Jos on vaihtoehto valita toisinkin ja odotella hetki, että lapsi kasvaa, olisi tämä kaikkien kannalta viisas ratkaisu.
