Kuolema on nykyään siivottu tehokkaasti pois näkyvistä. Ruumiin näkeminen saattaa siksi tuntua monista nykyihmisistä hyvin oudolta ja jopa pelottavalta. Entisaikaan oli toisin, kuolema oli arkipäiväisempää. Piilotellaanko kuolemaa jo liikaakin?
Moni lapsi ei ole koskaan nähnyt kuollutta ihmistä. Tästä syystä jo pelkkä ajatus kuolleen näkemisestä saattaa tuntua lapsesta pelottavalta. Entisaikaan kuolema oli lähempänä ihmisiä. Tämä johtui muun muassa siitä, että asuttiin nykyistä tiiviimmin. Usein monta sukupolvea asui samassa pihapiirissä tai jopa samassa talossa. Entisaikaan kuolema usein tapahtui kotioloissa, koska terveydenhuoltojärjestelmä oli vielä kaukana siitä, mitä se on tänä päivänä.
Tämän seurauksena kuolema oli aiemmin huomattavasti arkipäiväisempää. Moni tänä päivänä elävä vanhus onkin nähnyt kuolleen tuttavan, sukulaisen tai muun läheisen useamman kerran elämässään. Sama ei enää päde nykypäivän nuoriin aikuisiin tai lapsiin.
Itse olen nähnyt kuolleen ihmisen vain kerran. Kyseessä oli isoisäni, jonka ruumis oli asetettu auki olevaan arkkuun ennen hautajaisia, jotta läheiset saattoivat jättää viimeiset hyvästit. Muistan, kuinka minua jännitti tilanne etukäteen. Olin tuolloin jo yli kymmenvuotias, mutta koska en koskaan aiemmin ollut nähnyt kuollutta ihmistä, ajatus ruumiin näkemisestä tuntui jännittävältä ja hiukan pelottavalta.
Kun sitten näin isoisän läheltä, hän ei ollut ollenkaan pelottava. Rehellisesti sanottuna hän ei näyttänyt edes itseltään. Hän oli ikään kuin kuivunut kasaan, muuttunut joksikin muuksi kuin millainen hän oli ollut elossa ollessaan. Jälkeenpäin ajatellen tuntuu, että tuo kokemus on ollut hirveän arvokas ja opettavainen. Kuolema ei sen jälkeen enää ole tuntunut yhtään niin vieraalta ja pelottavalta, vaan jollakin lailla paljon luonnollisemmalta tapahtumalta.
Mummoni on kertonut, kuinka hänen nuoruudessaan kuolema näkyi kaikkialla paljon enemmän kuin nyt. Hän kertoi nähneensä kuolleita ihmisiä useita kertoja, eikä kuolema siksi tuntunut hänestä vieraalta, vaan normaalilta osalta arkea.
Nykyisin tulee tunne, että kuolema halutaan tarkoituksella ikään kuin siivota pois ihmisten näkyviltä. Kuolevat ihmiset ovat nykyisin usein saattokodeissa ja sairaaloissa, joista ruumiit kuljetetaan huomaamatta pois menehtymisen jälkeen. Kun kuoleman jossain vaiheessa joutuu kohtaamaan vaikkapa läheisen poismenon muodossa, asia voi tuntua paljon pahemmalta kuin se muutoin tuntuisi, jos ei aiemmin ole ollut minkäänlaista kosketuspintaa asiaan. Toki läheisen menetys on aina hirvittävä asia ylipäätään, mutta kenties tilanteessa auttaisi, jos poismenoa voisi ajatella hirvittävän tragedian sijasta normaalina elämään kuuluvana asiana, varsinkin jos kyseessä on hyvin vanha ihminen. On sanomatta selvää, että nuoren ihmisen tai lapsen menehtymiseen suhtautuu täysin eri lailla.
Antaisitko sinä lapsesi nähdä kuolleen henkilön esimerkiksi hautajaisissa, joissa on avoin arkku?
