Joillakin ihmisillä on taipumus huolehtia ylenmäärin erilaisista asioista. Ihmisellä on saattanut olla tällaista taipumusta jo ennen vanhemmaksi tuloa ja perheen perustaminen saattaa vain pahentaa huolehtimista. Kuinka vanhempi voisi oppia rentoutumaan enemmän ja vähentämään huolehtimistaan?
Entisaikoina lasten annettiin monesti leikkiä paljon nykypäivää vapaammin esimerkiksi ulkona poissa vanhemman valvovan silmän alta. Lapset saattoivat lähteä leikkimään aamulla ja palata kotiin vasta päivälliselle. Nykyään ajat ovat muuttuneet ja moni vanhempi pitää lapsiaan tarkasti silmällä pitkälle teinivuosiin asti. Moni saattaa kokea, että olisi ihanaa antaa lapselle samanlaisia vapauksia joita itsellä oli nuorena, mutta samaan aikaan saattaa kokea voimakasta tarvetta jatkuvasti kontrolloida, missä lapsi on ja mitä hän tekee.
Syy kontrollointiin on luonnollisesti huoli lapsesta ja halu pitää hänet turvassa. Vanhempi saattaa kokea voimakasta ahdistusta ajatellessaan, että jotain saattaa tapahtua hänen lapselleen. Tämä saattaa johtaa lapsen liialliseen suojelemiseen. Usein vanhempi itsekin tiedostaa, että hänen huolensa on ylimitoitettua ja liioiteltua. Tämä ei kuitenkaan saa vanhempaa lopettamaan huolehtimista.
Jatkuva huolissaan olo voi muodostua vanhemman pysyväksi olotilaksi
Liika huolehtiminen saattaa pahimmillaan johtaa tilanteeseen, jossa vanhempi ei yksinkertaisesti pysty sammuttamaan huolestuttavia ja ahdistavia ajatuksia. Vanhemman mielessä saattaa pyöriä jatkuvasti erilaisia uhkakuvia siitä, mitä kaikkea erilaista pahaa lapselle voi tapahtua. Huoli saattaa kasvaa niin voimakkaaksi, että se kontrolloi vanhemman koko elämää.
Vanhempi voi siirtää huolensa myös lapselle
Vanhemman liika huolehtiminen saattaa vaikuttaa hyvin haitallisesti lapsen kehitykseen. Ylihuolehtiva vanhempi usein fokusoi kaiken tarkkaavaisuutensa lapseensa. Tällöin lapsi itsekin saattaa alkaa tarkkailla samoja asioita, joita vanhempi tarkkailee. Lapsi saattaa alkaa pelätä esimerkiksi sitä, että hänellä sattuu jonkilainen onnettomuus. Hän saattaa myös tulla epänormaalilla tavalla riippuvaiseksi vanhemman huomiosta, mikä vaikuttaa hänen kehitykseensä negatiivisesti.
Ylihuolehtivaisen vanhemman lapsi saattaa aikuisiällä kokea onnellisuutensa ja itsetuntonsa riippuvan ympärillä olevien ihmisten hyväksynnästä. Hän saattaa myös olla läheisriippuvainen Ihmissuhteissaan. Usein nämä asiat ovat olleet juuri niitä, joilta hänen vanhempansa on yrittänyt häntä suojata. On hyvin surullista, että toisinaan vanhemman rakkaus lasta kohtaan ja hyvä tarkoitus saattavat kääntyä lapsen etua vastaan.
Jos vanhempi kokee huolehtivansa lapsestaan liikaa, kannattaa suhtautua asiaan vakavasti ja tiedostaa riskit ja haitat, joita ylihuolehtivaisuus saattaa lapselle aiheuttaa. Lasta ei kannata pyrkiä suojelemaan jokaiselta elämän kolhulta, muutoin hän ei opi itse huolehtimaan itsestään aikuisena. Vanhemman kannattaa pyrkiä täyttämään omaa elämäänsä myös muilla asioilla, sen sijaan että hän jatkuvasti seuraa lapsensa elämää. Tästä on pitkällä tähtäimellä hyötyä ja etua sekä vanhemmalle että lapselle.
Lähde: Empowering Parents
Teksti: Sonja
