Moni vanhempi ajattelee, että olisi ihanaa voida antaa lapselleen samanlainen lapsuus kuin itsellä on ollut. Joillakin vanhemmilla tuntuu kuitenkin olevan pakonomainen tarve toisintaa oma lapsuutensa täydellisenä. Millaisia asioita menneisyydestä ei kannata pyrkiä tuomaan tähän päivään ja mitä taas kannattaa?
Joillakin vanhemmilla on voimakas tarve muovata oman lapsensa lapsuudesta lähes identtinen verrattuna omaan lapsuuteen. Alla on joitain vastaan tulleita havaintoja asioista, joita vanhemmat ovat halunneet omille lapsilleen usein vain siksi, että heillä itsellään on ollut tällaisia asioita omassa lapsuudenkodissaan.
Toiset asiat ovat täysin ymmärrettäviä ja jopa fiksuja. Jos omassa lapsuudenkodissa on esimerkiksi ollut kerrossänky, vanhemmalle saattaa tulla herkemmin mieleen hankkia sellainen omillekin lapsille, siinä missä sellainen vanhempi, jolla ei lapsena ollut kerrossänkyä, saattaa pelätä lasten esimerkiksi putoavan sieltä. Jos itsellä on ollut iso ihana nukkekoti, on luonnollista, että sellaisen mielellään hankkii myös lapselleen.
Oma huone – Tai sitten ei
Jos vanhemmalla ei ole ollut omaa huonetta pienenä, hän ei välttämättä koe, että sellainen olisi tarpeellinen myöskään hänen lapselleen ennen kuin vasta teini-ikäisenä, jolloin viimeistään vanhempienkin on havahduttava siihen, että lapsi tarvitsee yksityisyyttä. Ennen asuttiin usein tiiviimmin ja vanhemmalla saattaa esimerkiksi olla kokemus tilanteesta, jossa hänen lapsuudessaan väliseinällä on jaettu lastenhuone osiin ja siellä ovat asuneet kaikki sisarukset.
Jos vanhempi on itse tällaisen tilanteen kokenut, vastaava ratkaisu ei tunnu välttämättä hänestä ollenkaan kyseenalaiselta omille lapsille. Sen sijaan vanhempi, jolla on ollut pienestä pitäen oma huone, voi kokea moisen järjestelyn kauhistuksena.
Tietty määrä sisaruksia
Monesti vanhemmat kokevat, että halutaan suunnilleen sama määrä lapsia kuin omassa lapsuudenkodissa on ollut. Lapsiluvun ei tarvitse olla täsmälleen sama, mutta usein jos itse on ollut ainoa lapsi, ajatus siitä, että perheessä on vain yksi lapsi ei tunnu niin vieraalta kuin sellaisesta vanhemmasta, jolla on ollut sisaruksia.
Tietynlainen lemmikki
Jos omassa lapsuudenkodissa on ollut tietynlainen lemmikki, vanhemmalle saattaa tulla tunne, että hän haluaa samanlaisen lemmikin myös omaan kotiinsa oman lapsensa iloksi. Monissa kodeissa esimerkiksi on ollut koira tai kissa. Joskus perheeseen hankitaan koira ulos narun päähän vain siksi, koska “sellainen kuuluu olla”, olihan omassa lapsuuden kodissakin aina koira pihalla. Vanhempi saattaa kuitenkin samaan aikaan tuskailla, että hänellä ei ole aikaa hoitaa koiraa. Jos häneltä kysyy miksi koira tuli hankittua, vastaus saattaa usein olla, että “meillä oli lapsena koira, ajattelin että lapset pitäisivät siitä”. Vanhempi on varmasti tarkoittanut hyvää, mutta hän ei ole välttämättä osannut ajatella etukäteen, kuinka paljon hoitamista lemmikki vaatii.
Oletko sinä tuonut merkityksellisiä asioita omasta lapsuudestasi omien lastesi elämään?
