Kehotunnekasvatus eli pienten lasten seksuaalisuuskasvatus ja turvataidot ovat tärkeä osa lapsen kasvatusta. Vanhempi antaa sitä joka tapauksessa tiedostamattaankin, vaikka olisi sitä mieltä, ettei se sovi pienelle lapselle. Puhumattomuuskin voi hämmentää lasta. Siksi asioista kannattaa puhua luonnollisesti, avoimesti ja ikätasoisesti pienestä pitäen.
Seksuaalisuus on osa ihmistä jo syntymästä lähtien ja sen kehittyminen kestää läpi elämän. Pienten lasten seksuaalisuus ei ole samanlaista, kuin aikuisilla ja nuorilla. Sen takia pienten lasten seksuaalisuuskasvatuksesta käytetään eri nimeä. Aikoinaan näistä asioista ei puhuttu ääneen, mutta nykyään esimerkiksi Väestöliitto on kerännyt aiheesta vanhemmille tietopaketin.
Tasapainoisen seksuaalisuuden kehittyminen myös nuoruudessa on helpompaa, kun lapsi saa lapsena hyvät lähtökohdat niin oman, kuin toisten kehojen arvostamiseen sekä tunteiden ilmaisuun. Kehotunnekasvatusta tulisi antaa kaikille yhteisesti jo varhaiskasvatuksessa, kertoo lastenpsykiatri Raisa Cacciatore.
Lapsen on tärkeää oppia kunnioittamaan omaa kehoa ja tunteitaan, jotta hän ei toimisi toisten painostuksesta tai muiden miellyttämisen vuoksi itseään vastaan. Näin lapsi oppii kuullostelemaan omaa kehoaan, että milloin jonkun lähellä ei ole hyvä olla.
Joskus kuulee puhuttavan, että seksuaalisuudesta ei kuuluisi puhua lapselle, ellei hän kysy siitä erikseen. Cacciatoren mielestä lapsella on oikeus saada tietoa myös seksuaalisuudesta ja etenkin turvataidoista.
Ensin nimetään yhdessä kehon osat ja opitaan, että ne kaikki ovat yhtä hyviä ja kehosta huolta pitäminen on tärkeää. Sitten lapselle tulee opettaa niin sanottu ”uimapukusääntö” eli, että kaikki ne ruumiinosat, mitkä uimapuku peittää ovat yksityisiä ja erityisen arvokkaita.
Niihin ei saa kukaan toinen koskea, ilman lupaa kysymättä. Samalla voi selittää kuitenkin, miksi esimerkiksi kuivaa ihoa myös takapuolesta pitää luotettavan aikuisen joskus rasvata luvan kanssa. Näitä kehon osia ei kuulu myöskään näyttää kaikille.
Lapsi voi uimapuvun peittäviä kehon osia kosketella omassa rauhassa, poissa muiden katseilta. Jonkun muun kosketus ei voi olla kenenkään painostuksesta salaisuus. Sen tulee perustua aina vapaaehtoiseen ja tuntua hyvältä kaikkien osapuolten mielestä.
Lapselle tulee opettaa myös kyky toimia erilaisissa tilanteissa, varsinkin, jos jokin tuntuu ikävältä. Tällöin lapsen tulee osata sanoa topakasti ”Ei” ja poistua tilanteesta. Sen jälkeen tapahtuneesta on kerrottava tutulle ja luotettavalle aikuiselle. Arkakin lapsi oppii taidon harjoittelemalla vanhemman kanssa.
Oletko antanut lapsellesi tietoisesti kehotunnekasvatusta? Entäs opettanut turvataitoja?
Lähteet: Talentia ja Väestöliitto
Teksti: Anne-Mari Valta
