Syksyn myötä Suomessa hämärtyy ja pimenee. Jos teini-ikäiseltä kysyy, se on vaan siistiä – saa vielä paremmalla omalla tunnolla kököttää huoneessaan pakkasta paossa. Illan läpitunkemattomassa pimeydessä on myös kiva luimuilla pitkin kyliä.
Vanhemman näkökulmasta homma on ihan eri kantimissa. Kun vuorokausi lyhenee ja keli pimenee, tiedostaa, että taas se jälkikasvu seikkailee tuolla pimeässä autojen keskellä näkymättömänä. Teinistä kun on kyse niin näin se todellakin myös on. Heijastin ei nimittäin sovi habitukseen. Heijastin on huti.
Pienempien kullanmurujen kohdalla pimeyden vaikutusta on helpompi torjua. Vaunukansa on tunnettua kekseliäisyydestään, heijastimella voi varustaa vaunut tai rattaiden sangat. Myös vaunujen työntelijä laittaa yleensä helposti heijastimen killumaan tai liivin ylle. Leikki-ikäisten keskuudessa heijastin on pääsääntöisesti hitti! Heijastimen saa ripustaa reppuun ja takkiin ja pyörän tankoon. Onpa sellaisiakin hienoja tee se itse -scuutteja tullut vastaan, joissa on heijastintarralla tuunattu koko runko. Monissa perheissä leikki-ikäiset keräilevät heijastimia ja jos sattuu oman suosikkiohjelman figuri löytymään heijastimena niin sehän on lahjahitti.
Heijastin kuuluu selkeästi asioihin, joiden hohto himmenee kun ikävuoden karttuvat. Alakoulun ekoilla luokilla heijastin on vielä tosi jees. Silloin ei olla vielä niin valveutuneita siitä, mikä on oma tyyli, ja sopiiko se heijastin siihen tyyliin. Yläkoulua kohti kasvettaessa heijastin saattaa vielä olla roikkumassa taskunreunassa, mutta pääosin taskuun työnnettynä. Jos joku hienokuosinen heijastin on löytynyt reppuun killumaan, se on vielä ok.
”Heijastin kuuluu selkeästi asioihin, joiden hohto himmenee kun ikävuoden karttuvat.”
Mutta ne teinit. Ne murkkuikäiset, joille ei koskaan tapahdu mitään. He eivät yleensä heijastimista enää perusta. He kuvittelevat näkyvänsä pimeässä. Auta armias jos takin liepeeseen tarjoaa jotain killutinta. Vastaus on jotain ”älä unta nää”, ”no en vissiin laita”, ”vähä noloo” tai ”E”.
Nuorisolle ja aikuisille on jo vuosien ajan kehitelty ”ei niin noloja” tapoja näkyä pimeässä. Heijastavasta materiaalista tehdyt reput, takit ja erilaiset asusteet ovat osin lyöneet läpi, mutta ainakin murkkujen joukossa tarvitaan jonkinsortin trendsetter, jotta kaveriporukassa voi käyttää vaikkapa heijastavaa pipoa. Oma kysymyksensä on toki se, voiko nuoriso käyttää pipoa ylipäätään, mutta viimeistään heijastavan materiaalin kohdalla tilanne on vaikea.
Heijastavien materiaalien kohdalla kuvaan astuu toki myös hinta. Siinä missä pienen heijastimen saa parhaimmillaan ilmaiseksi, voi heijastavasta materiaalista tehty asuste maksaa useita kymppejä. Heijastavat yksityiskohdat vaatteissa ovat kuitenkin nuorten keskuudessa lähempänä hittiä kuin taskun pielessä killuvat kollegat. Osa nuoristakaan ei toki ole niin tarkkoja pukeutumisestaan, ja heijastinkin saattaa kelvata ainakin koulumatkan ajaksi. Sitten sen voi työntää taskuun piiloon. Ulkoisesta habituksestaan tarkan teinarin kanssa tilanne on hankalampi ja siihen markkinoiden toivoisi vastaavan trendikkäillä heijastavilla tai heijastavaa materiaalia sisältävillä tuotteilla. Siihen kun vielä yhdistää jonkun Suomen tubetähdistä markkinakasvoksi, niin ehkä murkunkin käsiin kelpaisivat heijastavat tumput.
Teksti: Jenni Ruotsalo
