Lapseni oli pitkään kanssani kotona eikä ollut päiväkodissa muiden lasten tavoin. Tämä asia vaivaa minua ajoittain, että olenko toiminut väärin, kun en vienyt lasta hoitoon oppimaan erilaisia asioita. Olen kohdannut ulkopuolista painetta siitä, että lapseni pitäisi olla tarhassa. Arvostelijoiden mukaan hän ei opi riittävän sosiaaliseksi, jos on vain kotihoidossa. Olen saanut kyllästymiseen asti kyselyitä siitä, että koska lapseni menee päivähoitoon.
Olen yrittänyt jättää arvostelijoiden puheet vähäiselle huomiolle, mutta siitä huolimatta ajoittain tunnen itseni huonoksi vanhemmaksi. Olenko toiminut ihan tyhmästi ja ajattelemattomasti, koska en vienyt lastani päivähoitoon? Eikö lapseni voi enää oppia sosiaalisia taitoja, kun en ole kiikuttanut häntä vaippaikäisenä tarhaan? Eikö jokainen vanhempi saa tehdä sellaiset ratkaisut, jotka ovat sillä hetkellä perheen kokonaistilanne huomioiden parhaat mahdolliset?
Mielestäni minulla on ollut ihan hyvät motiivit sille, että en ole hakenut lapselleni päivähoitopaikkaa. Mielestäni olisi ollut tavallaan väärin, että olisin laittanut lapseni päivähoitoon, koska minulla on ollut mahdollisuus hoitaa häntä kotona. Olen ajatellut, että joku muu lapsi, joka tarvitsee hoitoa enemmän, saa tarvitsemansa hoitopaikan. Olisi kurjaa, jos lapseni olisi vienyt sen paikan, jota joku muu olisi enemmän tarvinnut.
Olen myös halunnut olla lapseni kanssa mahdollisimman pitkään kotona. Olen halunnut nähdä hänen kasvavan ja kehittyvän. Kuluvathan lapsuusvuodet luvattoman nopeasti. Näitä vuosia ei saa enää takaisin, kun ne kerran ovat kuluneet ohi. Olen myös sitä mieltä, että lapseni on nauttinut olostaan kotona. Olemme yhdessä saaneet viettää kunnolla kiireettömiä hetkiä ja nauttia erilaisesta arjesta. Mielestäni on ihanaa, että joka aamu ei tarvitse herätä herätyskellon soittoon vaan saan herätä siihen, että kuulen lapseni nousevan sängystään ja näen hänen kömpivän hymyssä suin viereeni. Mikä ihana aamuinen hetki se onkaan! Se, että lapseni haluaa tulla lähelleni heti aamulla ja saamme molemmat kokea läheisyyttä ja rakkautta. Tuskin tällaisia aamuja meillä olisi ollut, jos arki olisi ollut kellon mukaan elämistä.
Olisiko minun siis pitänyt toimia toisin ja laittaa lapsi päiväkotiin, vaikka mielestäni sille ei ollut tarvetta? Miksi en olisi saanut nauttia lapseni lapsuudesta tällä tavalla? Emme kuitenkaan ole linnoittautuneet kotiimme vaan olemme käyneet puistoissa, avoimissa päiväkodeissa ja muskareissa. Mielestäni me molemmat, lapseni ja minä, olemme saaneet mahdollisuuden tavata riittävästi myös muita ihmisiä.
