Teksti: Katri
Nyt ollaan jännän äärellä. Pitkän mietinnän jälkeen päätin ottaa yhden askeleen lähemmäksi unelmiani ja alkaa kirjoittaa ajatuksia myös muiden luettavaksi!
Ajattelin näin alkuun, että parhaiten ajatuksiini ja mietteisiini pääsisi sisälle, jos kertoisin kuka minä olen ja ketä perheeseeni kuuluu. Suurin tarkoitukseni on kertoa rehellisesti ja avoimesti ruuhkavuosista, huumorilla höystettynä! Meidän tavallisesta arjestamme, ideoista ja vinkeistä, arjen haasteista sekä avioliiton kiemuroista ja iloista ruuhkavuosien keskellä. Kirjoituksissani käsittelen myös riittämättömyyden tunteita, identiteettikriisiäni sekä haluan myös omilla teksteilläni avata arkojakin aiheita äitiyteen ja ruuhkavuosiin liittyen. Leivonta varsinkin juhlan tultua näyttäytyy kirjoituksissani myös.
Meitä sanotaan ihme ja kumma Kiljusten perheeksi. Mennäänkö me tänään Kiljusille, kysyi siskoni poika äidiltään ja se sai minut purskahtamaan nauruun. Mutta sitähän me todellakin olemme. Meillä kuuluu elämän äänet, naurua, kiukkua ja kaikkea siltä väliltä myöskin minun toimestani, turha sitä nyt kieltämään. Meidän perheessämme on oleellista, että tunteensa saa näyttää, myöskin ne negatiiviset mutta sitäkin enemmän meillä näkyy lämpö ja luotto toisiamme kohtaan.
Asumme Mikkelissä minun lapsuudenkodissani omassa muumitalossamme. Esikoispoikamme Viljami aloitti koulutien viime syksynä, Voitto on vilkas ja urheilullinen minieskari ja Vappu on meidän kolmevuotias prinsessamme sekä perheemme nuorin jäsen Vilda on täyttänyt yhden vuoden pari kuukautta sitten. Olen ainainen vauvakuumeilija ja hullulta kuin se jonkun mielestä saattaa kuulostaakin niin haaveilen vielä hiljaa mielessäni yhdestä pienestä tuhisijasta.
Olen luonteeltani lempeä mutta samalla temperamenttinen ja kuvailisinkin itseäni aika tarkalleen tulisieluksi. Ja vaikka omaankin tulisen luonteen, ahdistun riitelystä ja vihaan yhteenottoja, tästä lauseesta mieheni on kyllä hieman eri mieltä. Suurimpia intohimojani kirjoittamisen ohella on ehdottomasti leipominen ja liikunta ylipäänsä. Lenkkitossut jalassa unohdan hetkeksi kaiken muun. Leipominen taas on minulle kuin yksi taiteen muoto. Rakastan yhdistellä uusia eri makuja ja koristelussa päästän mielikuvitukseni valloilleen!
Olemme pyörittäneet meidän suurperhettämme noin kahdeksan vuotta. Suurperheen äitinä ei todellakaan ole tylsää. On vaarallisia tilanteita, riitoja, sovitteluja ja sovintoja. Joskus joku lapsista huutaa takapihalla pää alaspäin puusta roikkuen ja toiselta murtuu solisluu leikkipuistossa, tiedän aivan hirveää. On jäätävää uhmaa kertaa neljä, siis kertaa neljä! Siihen vielä vanhempien uhmat päälle niin huh huh! On huolta ja murhetta, mielipide-eroja sekä valtavaa väsymystä, varsinkin itse kirjoittajalla. Valehtelisin, jos väittäisin etten välillä hiljaa mielessäni kuulisi kiellettyjä sanoja; oi miksi, oi miksi…
Jokapäiväisestä sekoilusta huolimatta, rakastan meidän hullunkurista perhettämme. Vahvoja tunteita, vauhtia ja mikä tärkeintä rakkautta ja tukea jaettavaksi kuuden henkilön kesken. Olen ylpeä, ainakin suurimman osaksi aikaa.
Tervetuloa mukaan matkaamme!
Mikä sinut saa ylpeäksi ja mikä on parasta juuri teidän perheessä?
